Oli jo ilta, kun Melina Avallon viimein poistui Bridgeportin Ala-asteelta. Melina oli jäänyt opiskelun jälkeen koulun kirjastoon lukemaan. Tyttö astui ovesta hämärään pihaan ja huokasi.

Melina olisi mielellään poistunut koulusta päivällä ystävien kanssa, mutta hänellä ei ollut ystäviä. Muut lapset välttelivät Melinaa ja kutsuivat tätä torahampaaksi ja verenimijäksi. Menemällä koulun jälkeen kirjastoon lukemaan, Melina pystyi välttelemään muita lapsia.

Melina käveli ajatuksissaan kotiin ja istui pihan penkille. Melina katseli pihalampea.

Miika oli joskus sanonut, että kun hän oli pieni, niin muut lapset olivat vältelleet häntä. Nyt kaikki oli kuitenkin toisin. Lukiossa oleva Miika oli suosittu, soitti bändissä ja lisäksi hänellä oli paljon ystäviä. Miika oli hyvä kaikessa mitä hän teki. Toisin kuin Melina. Melina oli kyllä hyvä koulussa, mutta se aiheutti muissa vain kateutta.

Kyllästyttyään istumiseen, Melina meni sisälle ja otti jääkaapista iltapalaksi hurmemarjan, joka korvasi vampyyreille ihmisveren. Melinan mielestä hurmemarja maistui pahvilta, mutta se oli ainoa ruoka, joka oikeasti vei nälän.

Illallisen jälkeen Melina kävi nukkumaan. Melina tuijotti hetken peiton reunaa ja olisi halunnut itkeä. Tyttö räpytteli silmiiän ja nielaisi. Melinasta kaikki oli epäreilua: muut lapset, koulu, ruoka ja jopa Miika.

Seuraavana päivänä Melina ja Miika katselivat kuinka heidän isänsä Darren soitti rumpuja. Darrenilla oli esitys illalla ja hän harjoitteli kotona. Lapset seurasivat isänsä harjoituksia aina mielellään.

Kun Darren oli lopettanut soittamisen, Miika jäi katselemaan rumpuja. Olisikohan niiden soittaminen vaikeata? Miika ei ollut ikinä soittanut rumpuja, mutta hän oli monesti nähnyt isänsä ja äitinsä soittavan niitä.

Miika istui rumpujen taakse ja pamautti kapuloilla kerran rumpujen pintaa. Hän muisteli rytmiä, jota Darren oli soittanut ja kokeili sitä muistinsa pohjalta. Miika yllättyi siitä, miten helppoa rumpujen soitto oli. Hän kokeili ja osasi miltei saman tien! Juuri samoin oli käynyt pianon kanssa. Miika arveli, että vampyyrinä olemisella oli osuutensa asiassa, sillä Miika oli hyvä kaikessa mitä hän keksi kokeilla. Muut simit tarvitsivat vuosien harjoituksen pystyäkseen samaan tulokseen. Omat taidot sekä ilahduttivat että pelottivat Miikaa.

Miika kuuli kirkaisun ja lopetti soittamisen. Melina oli ilmestynyt huoneen toiselle puolelle ja tyttö tuijotti Miikaa kauhistuneena.

”Miten sinä tuon teit?” Melina henkäisi hiljaa. ”Ethän sinä ikinä soita rumpuja. Nyt soitat melkein paremmin, kuin isä.” Melina sanoi ja katsoi Miikaa hämmentyneenä.

”En minä tiedä”, Miika vastasi. ”Minä vain ajattelin kokeilla. Älä kerro muille mitään, jooko?” Miika vastasi ja Melina nyökkäsi päätään.

”On epäreilua, että minä en osaa”, Melina sanoi.

”Oletko ikinä kokeillut?” Miika kysyi ja ihmetteli, miksi sisko näytti yhtäkkiä niin surkealta.

”Olen, monta kertaa. Mutta en minä vain osaa”, Melina vastasi ja ryntäsi omaan huoneeseensa.

Miika pudisti päätään katsoessaan miten Melina paukautti oven kiinni perässään. Murrosikä taitaa olla tuloillaan, Miika arveli. Miika meni olohuoneeseen ja aloitti joka iltaiset joogaharjoituksensa.

-----

”Sinä olet minun”, Morrigan sanoi Darrenille mitä lempeimmällä äänellä ja upotti hampaansa mitä lempeimmin Darrenin kaulaan. Morrigan huokaisi mielihyvästä ja Darren vingahti kivusta.

Lopetettuaan juomisen, Morrigan otti Darrenin kasvot käsiensä väliin. Darren oli huumaantunut Morriganin kosketuksesta ja tunsi olonsa heikoksi menetetyn veren takia. Morrigan hymyili Darrenille ja painoi suudelman tämän huulille.

Myöhemmin Darren takoi taltalla raivoisasti valtavaa kivimöhkälettä. Darren rakasti Morrigania, mutta toisinaan hänestä tuntui siltä, että Morrigan piti Darrenia vain veripussinaan. Aluksi veren juonti ei ollut häirinnyt Darrenia ja hän oli jopa nauttinut siitä. Omalla sairaalla tavallaan Darren nautti siitä vieläkin, mutta ei halunnut myöntää asiaa itselleen.

Darren hakkasi kivipaasia kaikin voimin ja pysähtyi sitten tuijottamaan sitä. Kivimöhkäle näytti yhä kivimöhkäleeltä, eikä veistokselta. Darren oli suunnitellut tekevänsä kivestä kauniin veistoksen puutarhaan, mutta hän ei pystynyt keskittymään.

Darren katsoi kelloa ja tajusi olevansa myöhässä töistä. Mies kirosi, heitti taltan ja vasaran lattialle ja pinkaisi juoksuun. Ulko-ovella Darren kuitenkin pysähtyi. Darren jäi katsomaan, miten Melina käveli pää painuksissa taloa kohti.

”Mikä nyt on Lintunen?” Darren kysyi ja kutsui Melinaa lempinimellä, jolla oli kutsunut tyttöä vauvasta lähtien. Melina nosti katseensa ja pudisti päätään.

”Huono päivä”, Melina vastasi lopulta ja katsoi taas maahan.

Darren nappasi tytön syliinsä ja pyöritti tätä hetken ilmassa. Melina alkoi nauraa.

”Siinä tapauksessa meidän täytyy tehdä päivästä parempi”, Darren vastasi. ”Mennään illalla yhdessä elokuviin ja sinä saat valita elokuvan!”

Illan elokuvan jälkeen lapset olivat nukkumassa ja Morrigan töissä. Darren silmäili kirjahyllyä ja yritti löytää kirjan jota ei olisi vielä lukenut. Kirjahyllyn nurkassa lojui kasa Acen, Darrenin isän, kirjoittamia lääketieteellisiä tutkimuksia. Ase nosti kirjat syliinsä ja näki niiden takana vielä yhden piilossa olleen kirjan.

Darren istuutui lukemaan kirjaa. Ace kirjoitti vampyyreista ja niiden anatomiasta. Vampyyrin keho muistuttaa suuresti ihmisen kehoa, mutta toimii hiukan eri tavalla. Aivan kirjan lopussa oli kaava, jota Darren ei ymmärtänyt. Darren sai kuitenkin selville, että kyseessä oli jonkinlainen liemi, jolla vampyyrin saisi muutettua takaisin ihmiseksi. Darren tuijotti kaavaa ihmeissään, hän ei tiennyt moisen olevan edes mahdollista.

Darren etsi puhelimestaan isänsä lähimmän työtoverin puhelinnumeron. Darrenin käsi värisi jännityksestä, kun puhelin alkoi soida. Wilsson vastasi puhelimeen ja Darren esitteli itsensä ja kertoi sitten löytämästään kaavasta. Wilsson oli tämän jälkeen pitkään hiljaa ja ehdotti lopulta tapaamista.

Ajoi kohti paikkaa, jossa hänen oli määrä tavata Herra Wilsson. Darren katsoi paperia, johon oli kirjoittanut osoitteen ja sitten paikkaa, johon oli saapunut. Kyllä, osoite oli oikea. Darren seisoi pienen kaatopaikan edessä. Darren peitti kädellä nenänsä ja marssi jätteiden sekaan. Ehkä hajun saisi vielä joskus pestyä vaatteista pois.

Kahden jätevuoren välissä seisoi vanha, väsyneen näköinen mies. Mies oli yllättävän siististi pukeutunut. Darren käveli miehen luokse ja esitteli itsensä. 

"Näytä minulle sitä kaavaa! Haluan olla varma siitä, että et huijaa minua", Wilsson sanoi ja katsoi Darrenia nenänvarttaan pitkin.

Darren ojensi kirjan miehelle ja mies tuijotti kaavaa hetken hiljaa. Sitten mies henkäisi, räpäytti silmiään ja katsoi Darrenia hämmentyneenä.

"Jos tämä kaava toimii, niin me teemme historiaa! Isäsi selvitti suuren mysteerin. Minun täytyy tutkia tätä vielä lisää. Tule huomenna tutkimuslaitokselle, niin kerron sinulle mitä saimme selville."

Darren kiitti ja painotti vielä kaiken kunnian kuuluvan isällensä. Hän luovuttaisi kaavan eteenpäin vain, jos Wilsson ei kahmisi kaikkea kunniaa itselleen.

"Voi, poika hyvä... Ei tästä voi huudella. Käsitäthän miten käärmeissään vampyyrit olisivat, jos saisivat tietää mahdollisesta läpimurrosta? Isäsi työskenteli salassa suojellakseen perhettään, meitä kaikkia. Et saa missään nimessä kertoa tästä kenellekkään! Isäsi saa kyllä kaiken kunnian, älä siitä huolehdi. Nyt meidän täytyy kuitenkin vaieta."

Myöhemmin samana iltana Darren laittoi itselleen illallista keittiössä. Morrigan oli töissä ja lapset nukkumassa. Darren ei saanut mielestään salaista kaavaa.

Darren ymmärsi Wilssonin paniikin siitä, miksi kaiken täytyy tapahtua salassa. Jos kaava toimisi, sillä voisi pelastaa monta ihmistä vampirismilta. Darren sääli lapsiaan siksi, että he eivät voineet viettää normaalia elämää, joka heille olisi kuulunut. Hän ei halunnut edes ajatella, että hänen lapsensa voisivat joskus juoda verta. Se oli liian hirvittävää ajateltavaksi.

Darren tiesi, ettei hän voisi koskaan kertoa Morriganille huolistaan. Morrigan kuuluu vanhaan ja arvostettuun vampyyrisukuun. Naisen mielestä vampyyrit olivat parempia, kuin tavalliset simit, eikä hän mitenkään voisi ymmärtää Darrenin tunteita. Darren tunki ruokaa suuhunsa ja irvisti. Hän ei ollut keskittynyt ruoanlaittoon ja oli unohtanut kokonaan suolan. Munakas maistui lähinnä pahvilta.

Seuraavana aamuna Darren suunnisti Tutkimuslaitokselle.

Darrenia jännitti toimisiko kaava. Wilsson oli luvannut palauttaa kirjan ja kertoa pikaisten kokeiden tulokset. Jos kaava toimisi, sen avulla voisi valmistaa ihmeellistä lientä, mutta valmistusprosessi olisi pitkä ja hankala. Lisäksi tuotetta tarvitsisi vielä testata, ennen kuin sitä voisi kokeilla simeihin. Darrenin olisi turha odottaa toimivaa tulosta vielä vuosiin. Darren avasi tutkimuslaitoksen oven jännittyneenä.

-----

Morrigan soitti rumpuja Miikan kanssa. Nainen rakasti musiikkia, mutta ei halunnut alalle, kuten miehensä. Työ ja huvi oli pidettävä erillään. Ne harvat vapaaillat, joita Morriganilla oli, hän vietti miellellään lastensa kanssa.

Kappaleen lopuksi Morrigan veti pitkän rumpusoolon ja Miika hurrasi äidilleen.

Myöhemmin Morrigan oli laittamassa illallista perheelleen, kun hän huomasi keittiön pöydällä kirjan. Kirja oli Acen kirjoittama. Morrigan istuutui jakkaralle ja alkoi selata kirjaa. Mitä pidemmälle hän selaili, sitä tyrmistyneempi hän oli. Ace oli salaa tutkinut vampyyrejä! Morrigan oli järkyttynyt.

Morrigan hiipi olohuoneeseen ja tarkkaili ovensuusta Darrenia, joka oli keskittynyt maalaukseen. Darren oli ilmeisesti löytänyt kirjan ja unohtanut sen keittiöön. Morrigan katsoi miten Darren työnsi kasvonsa miltei kiinni kankaaseen ja piirsi sitten siveltimellä yhden tarkan vedon. Sitten Darren perääntyi ja katsoi työtä arvostellen kauempaa. Morrigan päätti, että nyt oli oikea hetki keskeyttää miehen työskentely.

Morrigan näytti Darrenille löytämäänsä kirjaa ja mies kalpeni hiukan.

"Olen niin yllättynyt siitä, että Acella oli salaisia tutkimuksia. Lisäksi tässä mainitaan jotakin salaisista kaavoista. Hirvittävää jos kirja eksyisi vääriin käsiin!" Morrigan henkäisi. "En saata edes kuvitella, mitä silloin voisi tapahtua. Voi Darren, meidän täytyy tuhota kirja!"

Darren näytti yllättyneeltä ja jos mahdollista, niin vieläkin kalpeammalta.

"Tuota... jospa vain piilottaisimme sen hyvin?" Darren ehdotti. "En haluaisi tuhota isäni tutkimuksia. Voisimme vain laittaa sen lukkojen taakse?"

"Ei, se olisi aivan liian vaarallista. Meidän täytyy tuhota kirja! Tehdään se vielä tänä yönä. Et voi edes kuvitella mitä vampyyrilahkot tekisivät, jos tämä tulisi päivänvaloon!" Morrigan vastasi ja hänen äänensä nousi kimakaksi huudoksi. "Niin kauan, kuin kirja on täällä, me olemme kaikki kauheassa vaarassa!"

Darren kietoi kätensä Morriganin ympärille ja yritti rauhoitella naista.

"Hyvä on. Tehdään niin kuin sanot. Ei tässä ole mitään hätää," Darren sanoi matalalla äänellä ja silitti Morriganin selkää.

"Olen vain niin huolissani lastemme takia." Morrigan sanoi jo huomattavasti taisaisemmalla äänellä. Häntä ärsytti, että Darren ei tajunnut kuinka vakava tilanne oli kyseessä. Toisaalta, Darren on vain ihminen, joten ei häneltä muuta voisi odottaakaan.

Pari oli hetken hiljaa ja tuijotti toisiaan vakavina. Lopulta Darren nojautui lähemmäs ja suuteli vaimoaan.

"Minä rakastan sinua Morrigan."

-----

Melina seisoi peilin edessä ja teki erilaisia ilmeitä kuvajaiselle. Oli Melinan syntymäpäivä ja häntä jännitti. Illalla Melina olisi teini ja kaikki olisi erilaista. Lisäksi Melina näyttäisi aivan erilaiselta. Melina mietti tulisko hänestä sievä vai ruma. Melinan luokkatoveri oli sanonut, että Melinalla oli omituiset silmät. Tyttö toivoi, että illalla hänen silmänsä olisivat normaalit.

"Oletko valmis viettämään synttärijuhlia?" Huoneeseen ilmestynyt Morrigan kysyi ja Melina ryntäsi äitinsä luokse.

"Joo! Saanko minä kakun, saanhan?"

"Tottakai. Kakku odottelee sinua jo keittiössä, mutta sitä ennen tarvitsisin apua ruoanlaitossa", Morrigan sanoi ja silitti tytön päätä.

Myöhemmin samana päivänä Avallonien talossa juhlittiin.

Koko perhe ja taloudenhoitaja oli kerääntynyt keittiöön, jossa Melina valmistautui puhaltamaan kakkunsa kynttilät. Kaikki hurrasivat ja Melina nauroi.

Melina veti syvään henkeä ja puhalsi. Kaikki kynttilät sammuivat kerralla.

Melinasta kasvoi sievä teini, kuten hän oli toivonutkin.

"Nyt olet iso tyttö. Olen niin ylpeä sinusta", Morrigan sanoi Melinalle ja tyttö hymyili onnellisena. Melina päätti, että äiti saisi myös tästä eteenpäin olla monta kertaa ylpeä tyttärestään.

-----

Tästä osasta tuli hieman erilainen kuin mitä aluksi suunnittelin. Peli ei suostunut yhteistyöhön, ja jouduin jättämään osan tapahtumista tulevaisuutta varten. Osa olisi siis voinut olla paljon parempikin. No, tovottavasti kuitenkin piditte tai jaksoitte lukea. :)

Morrigan Avallon tuijotti itseään wc:n peilistä. Morrigan oli laittanut hiuksensa uudelle kampaukselle, muttei silti vieläkään ollut tyytyväinen ulkonäköönsä. Morrigan kaipasi muutosta. Nainen oli hetken mielijohteesta hylännyt entisen perheensä ja aloittanut uuden elämän, joten kyllä nyt olisi myös tyylin päivityksen paikka. Morrigan etsi puhelimestaan työkavereidensa suosiman stylistin numeron ja sai ajan heti samalle iltapäivälle.

Kauneushoitola oli kaupungin hienoin ja kallein. Morrigan tiesi, ettei hänellä kodin remontin jälkeen oikeastaan olisi rahaa niin tyyriiseen paikkaan, mutta tyylistä on pidettävä kiinni. Sitä paitsi olisi kamalan noloa, jos joku tuttu näkisi Morriganin jo muodista menneen kampauksen.

Morrigan seisoi peilin edessä ja esitti stylistille toiveita ja vaatimuksia siitä millainen uuden tukan ja meikin tulisi olla. Stylisti kuunteli hiljaa ja nyökkäili välillä. Ensimmäinen asu oli aivan ihana. Stylisti taas oli sitä mieltä, että asu muistutti liikaa Morriganin vanhaa tyyliä.

Monen hiusväripaketin, huulipunan ja vaatteiden sovittelujen jälkeen Morrigan oli valmis. Lopputulos ei ollut aivan sellainen, kuin mitä nainen oli odottanut, mutta ehkä hän vielä tottuisi uuteen tyyliin.

Myöhemmin kotona Morrigan leikki Miikan kanssa. Morrigan nosti pojan korkealle ilmaan ja pyöri. Miika nauroi ja Morrigan nautti nähdessään lapsen nauttivan.

Kun Morrigan laski Miikan lattialle, hän tunsi erikoisen lämmön sisällään. Tunne oli tuttu. Morrigan sulki silmänsä ja kuunteli aivan hiljaa sydämensä lyöntejä. Herkät vampyyrin korvat erottivat rinnalla toisen, aivan pienen ja nopean sykkeen. Morrigan hymyili.

"Sinä saat pian pienen sisaruksen", Morrigan sanoi Miikalle ja suuteli pojan otsaa.

Morrigan otti töistä äitiyslomaa, jotta ehtisi kunnolla valmistautua toisen lapsen tuloon. Kun hän kertoi Darrenille raskaudesta, Darren ilahtui suunnattomasti ja halasi Morrigania lujasti. Joka iltapäivä, ennen töihin lähtöä, Darren silitteli hetken Morriganin vatsaa ja lauloi mahalle kehtolauluja.

Toisinaan Darren painoi korvansa Morriganin vatsalle ja kuunteli josko lapsi vastaisi jotakin isälleen. Darren kuuli aina vain pienen pulssin, jonka hän kuvitteli kuuluvan kehtolaulujen tahtiin. 

Eräänä iltana Morrigan oli juuri harjaamassa hampaita, kun synnytyspoltot alkoivat. Darren kuuli Morriganin huudot ja juoksi paikalle. Darren meni paniikkiin ja alkoi hysteerisesti huutaa ja hyppiä ympäri wc:tä.

"Vie minut heti sairaalaan!" Morrigan ärähti lopulta.

Morriganin äänen tiukkuus palautti Darrenin maan pinnalle ja mies lähti hätäisesti taluttamaan Morrigania autolle päin.

Morrigan ja Darren palasivat sairaalasta pienen tyttövauvan kanssa. Tytär sai nimekseen Melina.

-----

Dinan kuoleman jälkeen leskeksi jäänyt Ace yritti jaksaa päivästä toiseen. Ace hukutti murheensä töihin, joita nykyään sairaalan johtajana toimivalla Acella riitti. Työpäivän jälkeen Ace soitti usein pienolla Dinan laulua. Ace oli nuorena tehnyt Dinalle kauniin laulun, jonka hän oli esittänyt naiselle pyytäessään tätä vaimokseen. 

Ace oli myös alkanut viettää aikaa pojan poikansa Miikan kanssa. Ace opetti Miikan kalastamaan heti, kun tämä oli varttunut lapseksi. Sekä pojan, että vaarin mielestä yhteinen kalastus oli aina päivän paras hetki.

Toisinaan tuli hetkiä jolloin muu perhe oli askareissaan ja Ace jäi hetkeksi yksin. Tällöin Ace istui talon pihalla sijaitsevan puiston penkille ja ajatteli Dinaa. Acella oli Dinaa niin kova ikävä, että hän olisi mielellään lähtenyt tämän mukaan. Jostain syystä Ace kuitenkin oli vielä täällä.

Ace oli saanut aivan kaiken, mitä oli halunnut. Harva oli niin onnekas. Ace oli valmis lähtemään. Ace odotti ja odotti. Kun mitään ei tapahtunut, Ace lopulta nousi touhtuneena seisomaan.

Ace katseli kotia, jonka hän ja Dina olivat yhdessä rakentaneet. Ace alkoi itkeä. Miksi Dina oli poistunut ennen minua?

Darren oli saanut töissään paremman aseman. Hän esiintyi kaupungin keskustan suosituimmissa ja hienommissa yökerhoissa.

Darren alkoi olla suhteellisen tunnettu muusikko. Darren sai osakseen huomiota ja ihailua, mihin hyvänsä käveli. Darren nautti asemastaan. Musisoinnin sivussa Darren teki pieniä  ja salaisia palveluksia pomonsa Jessican puolesta.

Tänä iltana Darren ei ollut töissä. Hän oli päättänyt tarkistaa tulevan työkaverinsa Ritan kyvyt. Mikäli Rita ei olisi lahjakas, Darren valitsisi jonkun muun keikkakumppanikseen. Darren käveli pää pystyssä yökerhoon, jossa Rita sillä hetkellä esiintyi.

Darren käveli aivan esiintymislavan eteen kuuntelemaan Ritan soittoa ja nyökkäsi tyytyväisenä. Nainen oli todella hyvä! Jokainen sävel soi kauniisti ja oikein. Ritan sormet tanssivat uskomattoman nopeasti ja taitavast koskettimilla. Välillä nainen lauloi muutaman säkeen. Ritan ääni oli puhdas ja kuuluva. Hienoa, Ritaa ei siis oltu kehuttu suotta.

Esityksen jälkeen Rita käveli hymyillen Darrenin luokse. Ritan silmät välkähtivät valossa ja punaisten huulien välistä näkyi terävät kulmahamaat. Rita oli vampyyri. Ilmankos hän soittikin niin taitavasti.

"Mukava, että päätit tulla seuraamaan esitystäni", Rita sanoi hymyillen ja katseli Darrenia tuuheiden ripsiensä alta.

"Olitte loistava!" Darren sanoi. "Yhteisestä esityksestä tulee menestys!"

"Oi, kiitos. Mukavaa kuulla tuo sinulta. Olen niin innoissani yhteystyöstä! Olen seurannut uraasi jonkin aikaa. Olet tehnyt minuun vaikutuksen Darren" Rita jatkoi hymyillen.

Darren oli hyvillään imartelusta. Rita astui lähemmäs Darrenia ja kietoi kädet tämän kaulaan. Darren ei pistänyt pahakseen naisen läheisyyttä. Pieni flirtti ei ole ikinä pahaksi, etenkään jos kumppani sattuu olemaan kaunis nainen. Jossain takaraivossa pieni ääni muistutti terävästi siitä, että Morrigan ja lapset odottivat kotona. Darren karisti ärsyttävän äänen mielestään ja nautti Ritalta saamastaan huomiosta.

Tällä välin Morrigan odotti miestään saapuvaksi kotiin. Morrigan laittoi lapset aikaisin nukkumaan ja päätti järjestää Darrenille pienen yllätyksen. Darren oli viime aikoina paiskinut töitä rankasti ja yhteinen aika oli ollut kortilla.

Morrigan suihkutti ylleen lempituoksuaan ja sonnustautui kauneimpaan alusasuunsa. Morrigan sytytti makuuhuoneeseen paljon kynttilöitä ja asettui sängylle odottamaan Darrenia. Morrigan odotti. Ja odotti. Darren on varmaan jäänyt taas ylitöihin.

Lopulta Morriganin silmät painuivat kiinni ja pää nuokahti rintaa vasten. Morrigan nukahti. Jostain kuului tuttua itkua. Morrigan käänsi kylkeä ja asettautui mukavamaan asentoon. Vauvan itku tunkeutui uneen ja Morrigan säpsähti hereille. Melina itkee! Morrigan nousi ylös ja kiiruhti lastenhuoneeseen.

Morrigan nosti Melinan syliinsä ja lohdutti lasta. Oli yösyötön aika. Imettäessään pikkuista Morrigan katsahti kelloa. Kello oli neljä aamuyöllä. Darrenin piti olla jo puolen yön aikoihin kotona. Missä se mies oikein luuhaa? Morrigan laski vauvan takaisin kehtoon ja tunsi itsensä todella väsyneeksi.

Morrigan oli juuri poistumassa huoneesta, kun Desire työnsi oven auki tuima ilme kasvoillaan.

"Täällä yritetään nukkua! Jos joskus hoitaisit lapsesi kunnolla, niin niiden ei tarvitsisi huutaa!" Desire huusi ja nosti kädet vihaisesti lanteilleen.

Morrigan oli tyrmistynyt. Darreniin röyhkeä, teini-ikäinen sisko oli ollut äreä jo monta viikkoa. Eikä kukaan tiennyt miksi. Murrosikäisillä oli ongelmansa ja Morriganin mielestä Desire sai mököttää, jos niin halusi. Kunhan kukaan ei tulisi Morrganin tielle.

"Kuinka sinä julkeat?" Morrigan vastasi jäätävällä äänellä. "Joskus vauvat heräävät öisin, vaikka ne ruokkisi illalla kuinka hyvin. Odotas vain, kun saat omia."

Desire oli ilmeisesti päättänyt järjestää kunnon kohtauksen. Tyttö polki jalallaan lattiaa ja alkoi haukkua Morrigania siitä, että tämä on halpa vampyyri, eikä ollenkaan sopiva Darrenille. Morriganin sietokyky alkoi ylittyä. Ensin mies on myöhässä ja sitten tämä typerä teini kehtasi vielä haukkua häntä!

"Ja lisäksi te  vampyyrit olette todella epäilyttäviä. Säälittävää ja ällöttävää juoda muista verta. Ihme, että Darren on vielä hengissä!" Desire tuhahti ja näytti Morriganille kieltä ja kansainvälisiä käsimerkkejä.

Morrigan oli mykistynyt. Kukaan ei ikinä ollut puhunut hänelle niin epäkunniottavasti! Morrigan oli elänyt jo pidempään, kuin moni sim. Hän oli arvostettu ja pelätty hahmo kaupungissa. Ja nyt Darrenin typerä sisko kehtasi läksyttää häntä. Morrigan alkoi hiljaa murista ja Desire lopetti puhumisen. Desire katsoi Morriganin leiskuvia silmiä epäluuloisesti ja otti askeleen taaksepäin.

Morrigan astui Desireä kohti ja löi tätä avokämmenellä kerran ja kovaa kummallekkin poskelle.

"Opettele kunniottamaan vanhempiasi!" Morrigan sanoi niin matalalla ja julmalla äänellä, että Desire parahti itkuun. Morrigan tuijotti Desireä täysin ilmeettömänä. Desire katsoi Morrigania hetken itkien loukkaantuneena. Sitten Desire ryntäsi ulos huoneesta.

Seuraava aamu alkoi Avallonien talossa aivan kuten kaikki muutkin aamut. Nuoret lähtivät kouluun, miehet töihin ja Morrigan hoiti pieniä lapsiaan.

Avalloneille palkattu taloudenhoitaja Lisa kävi joka iltapäivä siistimässä Avallonien taloa. Darrenin mielestä taloudenhoitajan palkkaaminen oli turhaa hienostelua. Morrigan oli kuitenkin sitä mieltä, että kaikilla itseään kunnioittavilla simeillä tuli olla taloudenhoitaja. Morrigan ei  Avallonien vessoja alkaisi kuuraamaan! Vessojen siivous ei innostanut myöskään Darrenia, joten taloudenhoitaja palkattiin pian.

Morriganilla oli paljon vapaa-aikaa äitiyslomalla. Lisan seura oli tervetullutta vaihtelua talon arkeen. Morrigan ei yleensä seurustellut palvelusväen kanssa, mutta sievä ja kiltti Lisa oli poikkeus. Morrigan piti siitä, että Lisa ei kuvitellut itsestään liikoja, vaan katsoi Morrigania ylöspäin. Naiset olivat ystävystyneet nopeasti. Töiden jälkeen Lisa jäi usein viettämään aikaa Morriganin kanssa ja auttoi samalla lastenhoidossa.

Morrigan nauroi ja kuunteli Lisan kertomaa juorua. Lisa palveli Avallonien lisäksi kahdessa varakkaassa perheessä ja kuuli samalla muhkeita juoruja Bridgeportin seurapiireistä. Eilinen riita Desiren kanssa väsytti Morrigania, eikä edes verta korvaava hurmekasvi ollut piristänyt tätä. Lisan nauraessa, hänen kaulasuonensa sykki houkuttelevasti. Morrigan yritti katsoa naisen silmiä, mutta katse palasi aina kaulalle. Lopulta Morrigan ei voinut vastustaa kiusausta.

Morrigan katsoi Lisaa silmiin ja veti tämän kasvot lähelle omiaan. Lisa yllättyi äkkinäistä liikettä ja yritti vetäytyä kauemmas. Yritys oli kuitenkin turha ja Morriganin otteen vahvuus alkoi pelottaa Lisaa.

Morrigan katsoi syvälle Lisan silmiin ja Lisa tuijotti takaisin ilmeettömänä. Morrigan hymyli hiukan ja tunsi Lisan rentoutuvan. Lisa hymyili takaisin. Morrigan kumartui Lisan puoleen ja upotti hampaansa tämän kaulaan.

Samana iltana Darren soitti yhteiskeikan Ritan kanssa. Pari sai korviahuumaavat ablodit.

 Esityksen jälkeen Darren vaihtoi arkivaatteet päälleen. Darren katsoi puhelintaan ja näki, että Morrigan oli soittanut. Minun pitäisi mennä kotiin. Darren laittoi puhelimen taskuunsa ja palasi yökerhoon. Koska keikka oli onnistunut, niin Darren voisi juoda vielä yhden drinkin ennen kotiinlähtöä.

"Mukava, että tulit vielä yhdelle", mehumestari sanoi ja alkoi heti valmistaa erikoisjuomaa Darrenia varten.

Darren joi drinkin kolmella, suurella kulauksella ja röyhtäisi äänekkeesti. Mehumestari nauroi ja arveli juoman maistuneen hyvältä. Mehumestari iski Darrenille silmää ja kaatoi toisen juoman. Darren kohotti lasia mehumestarille ja nainen hihkaisi mielihyvästä. Darren tiesi juoman olevan herkullinen, mutta hän oli niin ajatuksissaan, ettei kyennyt nauttimaan mausta. Toinen drinkki katosi yhtä nopeasti kuin ensimmäinenkin.

 Darren näki Ritan astuvan yökerhoon henkilökunnan tiloista ja heilautti naiselle kättään. Rita kiiruhti miehen luokse.

"Mukavaa, että jäit vielä tänne!" Rita sanoi nauraen. "Tule kanssani tanssilattialle." Rita oti Darrenia kädestä ja johdatti tämän välkkyvien valojen alle.

 Rita ja Darren ehtivät tanssia vain hetken, ennen kuin kappale vaihtui hitaaksi balladiksi. Rita hymyili ja veti Darrenin lähelleen. Darren ei pistänyt pahakseen. Ritan kiinnostus oli mukavaa vaihtelua kodin arjelle ja kaiken lisäksi imartelevaa. Rita painautui aivan kiinni Darreniin ja Darren tunsi miten hetki sitten nautitut mehudrinksut alkoivat vaikuttaa. Kappaleen loputtua Rita sipaisi Darrenin poskea ja suuteli Darrenia hellästi. Darren vastasi suudelmaan.

"Mennään minun luokseni jatkamaan iltaa", Rita kuiskasi huulen hipoen Darrenin korvaa. Darren vetäytyi hieman kauemmas ja katsoi Ritaa kysyvästi. Rita hymyili. Naisen ehdotus oli houkutteleva. Samalla Morriganin kuva välähti Darrenin mielessä. Morrigan... Mitä minä oikein olen tekemässä?

"Minä olen naimisissa", Darren sanoi ja Rita näytti hämmästyneeltä. "Olen pahoillani", Darren jatkoi ja juoksi ulos baarista.

Darrenia hävetti ja suututti. Miksei hän kyennyt hillisemään itseään? Darren juoksi kaupungin halki, kunnes lopulta oli pakko pysähtyä vetämään henkeä. Darren katsoi ympärilleen ja huomasi saapuneensa tutun kerrostalon luokse. Darrenin isosisko Donna asui täällä. Darren soitti ovisummeria ja Donna kutsui hänet sisälle. Darren astui Donnan pieneen asuntoon ja löysi sisarensa sängyltä kirjaa lukemasta. Darren hätkähti Donnan asua, mutta päätti olla kysymättä turhia kysymyksiä.

"Mitä sinä täällä tähän aikaan teet?" Donna kysyi ja työnsi kirjan syrjään.

"Minä tarvitsen apuasi. Olen tehnyt jotakin todella typerää", Darren sanoi ja riiputti päätään surkeana alaspäin. Darren kertoi Donnalle, miten oli ajautunut suutelemaan Ritaa baarissa, vaika hänen olisi pitänyt olla kotona Morriganin kanssa.

"Se oli todella typerä veto jopa sinulta Darren", Donna vastasi ja katsoi veljeään arvostelevasti. "Toisaalta, mitään fiksua sinulta on turha odottaakaan".

"Rakastatko sinä Morrigania?" Donna kysyi lopulta.

"Tottakai rakastan! Enemmän kuin mitään muuta!" Darren huudahti yllättyneenä.

"No, mitä sinä sitten täällä teet?" Donna kysyi ja alkoi hymyillä. "Mene kotiin Morriganin luokse ja hyvitä hänelle typeryytesi jotenkin!"

Darren halasi Donnaa ja lähti juosten kotia kohti. Donna pudisti päätään katsellessaan veljensä menoa. Darren on välillä niin ajattelematon.

Seuraavana aamuna Darren, Morrigan ja Miika söivät yhdessä aamiaista. Morrigan tosin luki kirjaa, sillä hän ei syönyt lainkaan normaalia ruokaa ja Darren taas kykeni vain tuijottamaan vaimoaan onnellisena. Miika vilkaisi vanhempiaan ja mietti miksei heidän perheensä voinut olla normaali, kuten koulukavereiden perheet olivat. Miikan isä oli rocktähti ja äiti vampyyri. Siinä oli koulukavereille jo kylliksi syitä pitää Miikaa erilaisena. Mutta sekään ei riittänyt. Miika oli perinyt äidiltään vampirismin. Muut lapset pelkäsivät Miikaa, eivätkä edes tulleet lähelle ellei ollut aivan pakko.

Morrigan sanoi Miikalle, että oli ylpeä pojasta ja, että Miika oli onnekas ja erityinen. Muut lapset eivät vain ymmärtäneet sitä. He olivat kateellisia Miikalle. Miika halusi kuitenkin vain olla samanlainen kuin muut. Oli epäreilua, että Miikalta ei oltu kysytty halusiko hän olla erilainen.

Kotona Miika leikki aina yksin. Miika toivoi, että Melina sisko kasvaisi pian, jotta Miika saisi hänestä leikkitoverin itselleen.

Morrigan oli päivät kotona, mutta naisen aika kului Melinaa hoivaillessa. Miika oli salaa Melinalle hiukan kateellinen äidin huomiosta. Morrigan ei ikinä pyytänyt Miikaa mukaan, kun hän luki lastenkirjoja Melinan kanssa. Miika osasi lukea itse, joten Morriganista lukeminen pojalle olisi ollut aivan turhaa.

Miikan päivän paras hetki oli aina ilta, kun Ace-vaari pääsi töistä ja vei pojan pihalammelle kalaan. Ace oli opettanut pojalle kaikki tuntemansa kalastusniksit ja Miika alkoi olla jo suhteellisen taitava kalastamaan.

"Katso mikä vonkale!" Ace huusi Miikalle ja heilautti pyydystämäänsä kalaa ilmassa.

"Odotas, niin kohta saan lammen isoimman kalan!" Miika uhosi ja nauroi. Ace nauroi takaisin ja heitti kalan rannalle ja siiman uudelleen veteen.

Miika oli päättänyt, että tänään hän todellakin saisi kiinni lammen suurimman kalan. Miika halusi tehdä Aceen vaikutuksen ja samalla yllättää Vaarin iloisesti. Ace olisi takuulla ylpeä Miikasta. Morrigan voisi sitten valmistaa perheelle juhla-aterian jättikalasta. He voisivat pitää vaikka juhlat. Miika hymyili ajatukselle. Samassa vapa alkoi nykiä.

"Minä sain kalan!" Miika huusi innoissaan. "Katso Vaari, katso!"

Miika kääntyi katsomaan Acea ja huomasi Acen katsovan lammen vastarannalle omituinen ilme kasvoillaan.

"Dina... tulit hakemaan minua." Ace kuiskasi ja valahti polvilleen. Ace haparoi hetken käsillään rintaansa ja kaatui sitten maahan. Miika näki kuinka mustiin verhoutunut hahmo ilmestyi Acen viereen ja Ace nousi kättelemään sitä. Sitten näky katosi ja Miika näki vain Acen makaavan hiljaa maassa.

Miika alkoi itkeä. Hän tiesi heti mitä oli tapahtunut.

Loppuilta kului surullisissa merkeissä.

Seuraavana päivänä kaksoset viettivät syntymäpäiviään. Vanhenemista ei juhlittu, vaan kumpikin tytöistä vietti päivän omissa oloissaan. Desire luki runoja ja kirjoitti tekstejä tietokoneella.

Ja Dana soitti rumpuja.

Illalla tytöt varttuivat. Kaksosista tuli kauniita nuoria naisia. Desire aikoi jatkaa kirjoittamista ja hän päätti muuttaa rauhalliseen taloon maalle.

Dana taas aikoi seurata veljensä jälkiä musiikkiuralle. Dana hankki asunnon aivan kaupungin keskustan sykkeestä.

Miika juhli syntymäpäiviään pari päivää myöhemmin. Miika oli ollut alamaissa Ace poismenon johdosta, joten Moriggan oli päättänyt piristää poikaa syntymäpäiväkakulla. Darren oli tavalliseen tapaansa töissä, joten Miika ja Morrigan juhlivat syntymäpäiviä kahden. Miika oli surullinen, mutta pakotti huulilleen hymyn äitiään miellyttääkseen. Miika ei toivonut yhtään mitään puhalteassaan syntymäpäiväkakkunsa kynttilät sammuksiin.

-----

Tästä tulikin hieman normaalia pidempi osa. Tosin jokainen osa tuntuu aina hieman edellista pidemmältä. Ehkä sitä alkaa olla vähemmän kriittinen oman tekstinsä kanssa ja kirjoittelee siksi enemmän. Tai sitten nykyään on vain enemmän aiheita. Tuo Donnan asu Darrenin vierailun aikana oli muuten aika yllättävä.

Tulevaisuuden varalle on paljon suunnitelmia, nyt kun vielä ehtisi kirjoittelemaan. Laittakaa muuten kommenttia, että mitä tykkäsitte osasta! :)

 

Dina Avallon yllättyi noutaessaan aamun lehteä pihamaalta. Dinan poika Darren harhaili talon edustalla ja puheli outoja. Darrenin kasvot olivat täynnä mustelmia ja verisiä ruhjeita. Dina henkäisi kauhuissaan. Mitä Darrenille oli tapahtunut? Dina kutsui Darrenia nimeltä, mutta nuorukainen ei reagoinut Dinan ääneen. Dina käveli Darrenin luokse ja otti tätä kädestä. Darren hätkähti ja katsoi Dinaa ihmeissään. Sitten Darren tunnisti äitinsä ja purskahti itkuun.

Dina puristi poikansa syliinsä ja halasi tätä lujasti. Darren antoi äidin lohdutella itseään. Kun Darren kykeni puhumaan, hän kertoi Dinalle, että oli joutunut erimielisyyksiin vampyyrin kanssa. Dina pudisti päätään.

"En haluaisi sinun olevan missään tekemisissä moisten otusten kanssa. Et edes käsitä millaisiin kamaliin tekoihin vampyyrit pystyvät", Dina sanoi huolissaan ja yritti silittää poikansa hiuksia. Darren vetäytyi kosketuksen alta ja astui askeleen kauemmas.

"Olin typerä. Se ei tule toistumaan. Tästä edespäin osaan pitää varani", Darren vastasi. Darren pyyhkäisi leualleen valunutta verta hihaansa ja kääntyi lähteäkseen. "Älä sinä huoli minusta!" Darren huikkasi vielä äidilleen.

Seuraavana iltana Darren sopi tapaamisen Dinan pomon Jessican kanssa. Dina oli juuri jäänyt eläkkeelle ja Darren näki tilaisuutensa työmaailmassa koittaneen.

"Nyt kun äitini ei enää työskentele sinulle, niin tarvitset uuden luotetun hänen tilalleen. Voisit laajentaa toimenkuvaani musiikkimaailmassa..." Darren saneli Jessicalle huolellisesti harjoittelemansa puheen.

Kun Darren vaikeni, Jessica purskahti kimeään nauruun. Naurettuaan hetken, Jessica vakavoitui yhtä äkkiä, kuin oli alkanut nauraakin. Darrenista Jessican käytös oli pelottavaa.

"Sinulla ei taida olla aavistustakaan siitä, mitä äitisi teki työkseen? Voi Pikkuinen. Laajennan toki toimenkuvaasi jos niin tahdot, mutta vaadin sinulta ehdotonta uskollisuutta. Kun toimit suoraan nimeni alla, niin kukaan tuskin enää uskaltaa moukaroida sinua uudestaa tuohon kuntoon". Jessica hymähti ja Darren oli niin hämmentynyt, ettei saanut sanaa suustaan, vaan kykeni vain nyökkäämään.

Darren oli tähän asti työskennellyt muusikkona Jessican omistamassa yökerhossa, nyt kaikki tulisi muuttumaan. Darrenia epäilytti työskennellä suoraan alamaailman kuningattarelle, mutta nyt Wogan Hemlock ei uskaltaisi enää hyökätä Darrenin kimppuun. Ja Darren voisi kosiskella Woganin kaunista vaimoa rauhassa.

Viikkoa myöhemmin Darrenin kasvot olivat jo hieman paremmassa kunnossa. Melkein kaikki ruhjeet olivat parantuneet. Darren oli jälleen kerran sopinut salaiset treffit Morriganin kanssa. Pari tapasi naisen valitsemassa yökerhossa. Darren saapui hieman myöhässä ja näki Morriganin yksin tanssilattialla. Morrigan näytti tanssiessaan uskomattoman kauniilta. Kaikki naisen liikkeet olivat siroja ja vietteleviä. Darren huokasi ja tuijotti naista hetken kuin humaltuneena. Morrigan huomasi Darrenin, hymyili vinosti ja viittoi miehen luokseen tanssilattialle.

"Haluaisin kertoa sinulle jotakin", Morrigan sanoi tanssin keskeltä ja sipaisi samalla Darrenin leukaa. Morrigan näytti vakavalta ja Darren pelkäsi naisen katuvan sitä, että tämä oli sotkenut avioliittonsa Darrenin takia.

"Minä jätin Woganin", Morrigan sanoi ja jatkoi tanssimista. Darren jähmettyi paikoilleen ja tuijotti naista. Kesti hetken ennen kuin viesti meni perille Darrenin hämmentyneisiin aivoihin.

"Ihanaa! Eikun, siis... olen pahoillani. Mitä minun oikein pitäisi sanoa? Olen iloinen, mutta kai tässä pitäisi pahoitella tai jotakin?" Darren sopersi, eikä oikein tiennyt minkälainen ilme kasvoille nyt kannattaisi laittaa.

"Ei sinun tarvitse sanoa mitään. Kuulin mitä Wogan teki sinulle ja aloin ajatella asioita. Meidän liittomme oli loppu jo ennen kuin edes tapasin sinut."

Morrigan hymyili ja Darren tunsi olevansa maailman onnellisin mies.

Darren ja Morrigan eivät enää kauaa viihtyneet yökerhossa, vaan siirtyivät pian Morriganin uudelle asunnolle. Ilta jatkui varsin romanttisissa merkeissä.

-----

Avallonien talossa oli hiljaista, kun kaikki nukkuivat. Kaikki paitsi kaksoset. Dana teki läksyjä myöhään ja Desire ei saanut unta.

"Voitko laittaa sen vihkon pois hetkeksi. Minulla on asiaa", Desire sanoi ja heitti Danaa tyynyllä. Dana katsoi siskoaan ärtyneenä, mutta leppyi nopeasti nähdessään Desiren ovelan ilmeen. Kaksoset viettivät paljon aikaa yhdessä ja heillä oli tapana puhua toisilleen aivan kaikesta. No, ainakin melkein.

"Minulla on huomenna treffit!" Desire hihkaisi ja hyppeli Danan eteen.

"Mitä! Kenen kanssa? Miksi minä en tiedä asiasta mitään?" Dana kirkaisi ja Desire laittoi sormen varoitukseksi huulilleen, jottei sisko herättäisi koko taloa huudoillaan. Desire kertoi tapaavansa Hannun, pojan rinnakkailuokalta. Desire oli istui Hannun vieressä englannin tunneilla ja oli siten tutustunut poikaan. Viimeisen viikon aikana poika oli usein tullut juttelemaan Desirelle ja tyttö oli viimein päättänyt pyytää Hannun kylään.

Dana nukahti nopeasti, mutta Desire pyöri sängyssään koko yön. Seuraavana päivä koitti viimein. Desire siivoili koko aamun taloa ja peilaili itseään tämän tuosta. Hannu saapui täsmällisesti kello kaksi, kuten oli sovittu. Desire odotti jo valmiiksi talon edessä ja veti pojan heti mukanaan puutarhaan. Desire tiesi, että talossa vanhemmat tai utelias sisko seuraisivat koko ajan Hannun ja Desiren tekemisiä. Parempi siis esitellä vieraalle ensin puutarha!

Hannu oli kohtelias, kuten aina. Hän kertoi hauskoja tarinoita ja sai Desiren nauramaan. Pari seisahtui suuren tammen alle. Desire tuijotti Hannua kiinteästi silmiin ja nyökkäili Hannun kertoessa siitä, kuinka naapurin kissa oli säikäyttänyt Hannun isoisän.

"Et sinä varmaan pyytänyt minua tänne juttelemaan papasta", Hannu sanoi lopulta ja hymyili leveästi.

Desire pudisti päätään ja hihitti. Hannu kumartui lähemmäs Desireä ja Desire arvasi mitä poika aikoi tehdä. Sata perhosta hypähti lentoon Desiren vatsassa, kun Hannun huulet koskettivat tämän huulia.

"Hei, äiti tarvii apua keittiössä!" Dana huusi. Desire hätkähti ja Hannu vetäytyi äkkiä hieman kauemmas tytöstä. Desire katsoi talolle ja näki Danan kävelevän kohti

.

Dana tervehti paria pirteästi ja kertoi Dinan tarvitsevan välittömästi Desiren apua. Desire huokasi.

"Voitko pitää Hannulle seuraa sen aikaa, kun olen keittiössä?" Desire kysyi ja Dana nyökkäsi. "Palaan ihan pian", Desire sanoi ja hymyili vielä Hannulle.

Samaan aikaan Darren vei Morriganin kasvitieteelliseen puutarhaan. Morrigan oli aluksi kummeksunut kutsua. Mitä hän puutarhassa tekisi? Kun Morrigan astui sisään puutarhaan, hän veti syvään henkeä ja tunsi monien eri kukkien huumaavan tuoksun nenässään. Kun Morrigan otti askeleen, niin parvi värikkäitä perhosia lennähti ilmaan naisen jalkojen juuresta.

"Täällähän on ihanaa!" Morrigan huudahti.

"Hyvä, että pidät paikasta", Darren naurahti. " Samassa Darren polvistui Morriganin eteen ja otti taskustaan rasian. Morrigan tuijotti Darrenia ihmeissään.

"Haluan viettää elämäni kanssasi. Mennään naimisiin!" Darren sanoi ja katsoi Morrigania hymyillen.

Morrigan ei tiennyt mitä sanoa. Hän oli juuri eronnut Woganista, eikä ollut vielä edes ajatellut menevänsä uudelleen kihloihin. Morrigan katsoi Darrenia ja näki tämän silmissä pelkkää rakkautta. Darren oli niin herttainen, ettei Morrigan vain voinut kieltäytyä.

Morrigan katsoi hymyillen sormusta ja sitten Darrenia.

"Minullakin on sinulle yllätys", Morrigan sanoi. Morrigan oli päättänyt, ettei kertoisi yllätyksestään Darrenille vielä pitkään aikaan. Mutta hetki tuntui juuri oikealta. Morrigan otti Darrenia kädestä kiinni. "Darren, meille tulee vauva. Minä olen raskaana."

Darren oli nyt vuorostaan ilahtuneen hämmentynyt, eikä tiennyt mitä sanoa.

"Vau", Darren tokaisi lopulta. "Tämä on parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut."

"Voi, Darren. Sitä minäkin toivoin. Tämä voi olla elämäsi suurin virhe. Olemme niin eri maailmasta." Morrigan huokasi.

"Hyst. Ei tuommoisia puheita." Darren vastasi ja halasi Morrigania lujasti.

Seuraavana päivänä Morrigan muutti Avallonien taloon. Hän kulki huoneesta toiseen ja pyöritteli silmiään. Talo kaipaa kipeästi remonttia ja laajennusta. Enhän minä tällaisessa rotankolossa voi asua, Morrigan ajatteli huolestuneena. Onneksi hänellä oli varaa suunnittelemiinsa muutoksiin. Vielä saman päivän aikana Morrigan palkkasi lauman remonttimiehiä kunnostamaan taloa.

-----

Desire oli huolissaan Danasta. Sisko oli viimeaikoina käyttäytynyt todella omituisesti. Dana poistui kotoa heti koulusta tultuaan, eikä kertonut kenellekkään mihin oli menossa. Ei edes Desirelle. Dana palasi vasta myöhään illalla ja kuunteli aina silmää räpäyttämättä Dinan nuhdesaarnan yön vaaroista. Niimpä eräänä päivänä Desire päätti seurata Danaa.

Pimeän laskeuduttua Dana käveli kaupunkiin. Desire seurasi siskoa turvallisen matkan päästä, jotta tämä ei huomaisi mitään. Välillä Dana juoksi ja välillä käveli. Lopulta Dana seisahtui kirjakaupan eteen ja pörrötti hiuksiaan. Dana ei ehtinyt odottaa kauaa, kun nurkan takaa käveli nuori mies tytön luokse. Poika nappasi Danan syliinsä ja he suutelivat. Danalla oli salainen poikaystävä!

Desire ilahtui siskon puolesta. Sitten poika kääntyi siten, että hänen kasvonsa osuivat katulampun valoon. Desire tunnisti pojan Hannuksi. Hänen omaksi Hannukseen. Desire tunsi miten kylmyys levisi hänen kehossaan. Hannu on Danan kanssa. Kuinka he saattoivat tehdä näin minulle!

Desire käveli lähemmäs eikä voinut olla tuijottamatta paria. Dana ja Hannu olivat niin toistensa lumoissa, että he eivät huomanneet Desireä. Kyyneleet tulvivat Desiren silmiin. Hän ei vain voinut uskoa tapahtumia todeksi. Lopulta Desire ei enää hillinnyt itseään. Desire kääntyi ja lähti juoksemaan. Desire juoksi niin kovaa, kuin pystyi. Hän ei halunnut pysähtyä ollenkaan.

Kaupunki tuntui kylmältä ja tylyltä. Desiren mieslestä koko maailma oli typerä ja epäreilu. Hän vihasi Danaa ja Hannua. Kumpa heitä ei edes olisi olemassa. Desire halusi hukkua varjoisaan betoniviidakaan. Elämä oli niin epäreilua.

-----

Acella riitti töitä sairaalassa. Hänestä oli tullut arvostettu lääkäri ja hän kuului sairaalan johtokuntaan.

Myös Morriganin tie vei sairaalaan...

...ja hän palasi sairaalasta pienen pojan kanssa. Poika sai nimekseen Miika.

Dina ihastui Miikaan saman tien ja ilahtui kovasti saadessaan pikkuväkeä taloon. Dina hoiti vauvaa aina silloin, kun Morrigan ei kiireiltään ehtinyt. Eli melkein koko ajan. Morriganilla oli töiden lisäksi kädet täynnä työtä remontin ja häävalmisteluiden kanssa.

Darren ja Morrigan olivat päätteet järjestää hääjuhlat mahdollisimman pian. Talon lisäksi myös puutarha laitettiin kuntoon hääjuhlia varten.

Hääpäivän aamuna Dina kiersi taloa ja tarkasti, että kaikki oli kunnossa päivää varten. Dina oli onnellinen, kun hänen poikansa meni viimein naimisiin. Harmi vain, että morsian sattui olemaan vampyyri.

Keittiö näytti siistiltä, mutta pitopöydän koristeet kaipasivat viimeistelyä. Dina hyräili pöytää järjestellessään.

Dana ja Desire ohjasivat vieraat puutarhaan näiden saapuessa. Darren ja Morrigan olivat valinneet seremoniapaikaksi puutarhan. Dana ihmetteli, miksi Desire oli niin vaitonainen. Ehkä siskoa jännitti. Kun kaikki olivat paikalla Darren ja Morrigan kävelivät ruusupenkin eteen ja aloittivat seremonian.

Kun sormukset oli vaihdettu, hääpari juoksi riisisateen läpi talon sisälle, juhlapaikalle.

Juhlissa oli paljon ihmisiä, joita Dana ja Desire eivät tunteneet. Dana yritti hieroa tuttavuutta komean vampyyrin kanssa. Tyttö kuitenkin luovutti pian, sillä hän huomasi miehen vain tuijottavan hänen kaulaansa. Dana ei halunnut päätyä välipalaksi ja hän hätisti miehen pikaisesti pitopöytää kohti.

Kaksoset ottivat juhlista kaiken ilon irti. Desire jopa sieti Danan läsnäoloa sen verran, että suostui tanssimaan tämän kanssa.

Kesken juhlien Dina tunsi outoa väsymystä. Kultaiset hippuset peittivät ilman Dinan ympärillä ja nainen tunsi leijuvansa. Dina antoi kultaisen sateen peittää itsensä. Dina tunsi lempeän tuulen, joka vei hänet mukanaan korkeuksiin. Dina näki kotimaansa, haltioiden maan. Se näytti yhtä pieneltä ja mitättömältä, kuin ihmisten kaupunki. Kultainen pilvi nosti Dinan kormeammalle. Dina oli vapaa.

Kukaan muu juhlijoista ei nähnyt kultaista sadetta. He näkivät vain kuinka Dina katseli ihmeissään ympärilleen, hymyili ja lyyhistyi lattialle. Dina oli kuollut.

Hääjuhlat muuttuivat hautajaisiksi. Vieraat tajusivat pian lähteä kotiin, jotta perhe saisi surra rauhassa.

Dina Avallon katseli kasvojaan huolestuneena peilistä. Hän oli muutamaa päivää aikaisemmin paikallistanut otsastaan ensimmäisen rypyn. Dina huokasi. Jättäessään haltioiden maan, hän jätti myös taakseen haltioiden keinot säilyä nuorena pidempään.

Pian Dinasta tulisi vanha. Ihmisille vanheneminen oli normaalia, mutta Dinaa ajatus lähinnä pelotti. Haltioiden ei kuulunut muuttua vanhoiksi ja harmaiksi.

Ace kutsui Dinaa ja Dina säpsähti mietteistään.

”Ace, minä en halua vanheta”, Dina mutisi ja yritti pidätellä itkua.

”Mitä sinä oikein höpiset?” Ace kysyi ja sipaisi Dinan poskea. ”Kaikista tulee vanhoja”, Ace yritti lohduttaa, eikä oikein ymmärtänyt Dinan reaktiota täysin luonnolliselle asialle. Ace ei tiennyt haltioiden salaisuuksia, eikä Dina koskaan puhunut menneisyydestään.

”Mutta rakastatko minua vielä, kun olen vanha ja ryppyinen?” Dina kysyi varovasti ja Ace naurahti.

”Tietenkin minä rakastan sinua Dina! Sinä olet aivan hupsu. Vuodet eivät muuta tunteitani miksikään, sitä paitsi me vanhenemme yhdessä.” Ace sanoi ja halasi Dinaa lujasti. Dina sulki silmänsä ja tunsi olonsa rauhallisemmaksi.

Darrenin puhelin soi yhtenään. Dana ja Desire epäilyvät, että kaikki maailman teinitytöt soittelivat veljelle vuorotellen. Tytöt olivat nimittäin koulussa nähneet Darrenin useasti juttelemassa eri tyttöjen kansssa.

”Olen aivan varma, että sillä on ainakin viisi tyttöystävää”, Dana selitti Desirelle.

”Pyh, enintään kolme”, Desire korjasi. ”Ei sillä nyt sentään niin montaa voi olla.”

Todellisuudessa Darrenilla ei ollut ainoataan tyttöystävää. Muutama tyttö kyllä soitteli Darrenin perään, mutta Darren piti heitä vain ystävinään.

Erityisesti Darrenin luokkatoveri Vappu liittyi pojan seuraan aina tilaisuuden tullen. Darrenista tyttö oli lähinnä rasittava, mutta hän ei hennonnut sanoa sitä Vapulle suoraan. Sen sijaan Darren keksi jatkuvasti uusia tekosyitä, joiden varjolla saattoi livahtaa muualle tai lopettaa puhelu heti alkuunsa. Ehkä tyttö ennen pitkää ymmärtäisi... tai sitten ei.

Dinan syntymäpäivät koittivat ja hänestä tuli vanhus.

 Ace vietti syntymäpäiviään samoihin aikoihin.

”Sinä olet komea”, Dina kuiskasi Acelle tuijottaessaan miehen kasvoja.

”Ja sinä olet kaunis”, Ace vastasi.

Pian Dina huomasi, ettei vanhuus ollutkaan niin pelottavaa, kuin mitä hän oli ajatellut. Dinan työvuorot vähenivät koko ajan ja hänelle jäi yhä enemmän aikaa maalata ja tehdä omia askareitaan.

Dana ja Desire täyttivät vuosia ja varttuivat teineiksi. Tyttöjen syntymäpäiviä ei vietetty mitenkään ertyisesti.

Myös Darrenin syntymäpäivät koittivat. Koska Donna oli saanut aikuistuessaan syntymäpäiväkakun, niin Dina lupautui ostamaan sellaisen myös Darrenille.

Darren puhalsi kynttilät ja toivoi kasvavansa komeaksi nuorukaiseksi.

Ja komea Darrenista tulikin!

Koska aikuinen mies tarvitsee töitä, niin Dina päätti ottaa Darrenin mukaansa työkaverinsa juhliin. Ehkä Darren saisi töitä tutustuttuaan oikeisiin ihmisiin.

Juhlat järjestettiin Dinan ystävien Morrigan ja Wogan Hemlockin luona. Hemlockit asuivat kaupungin keskustassa, komeassa tornitalossa.

Dina vannotti poikaansa käyttäytymään kunnolla ja pysymään etäällä vampyyreistä. Hississä Darren suki hiuksiaan ja tunsi olonsa hermostuneeksi.

Kun Darren astui ovesta sisään, nuori nainen riensi tervehtimään häntä.

”Hei, minä olen Belisama, Morriganin ja Woganin tytär”, nainen esittäytyi ja hymyili Darrenille iloisesti. Darren tuijotti naisen hymyileviä kasvoja ja tunsi niskavillojensa nousevan pystyyn. Belisama oli vampyyri. Naisen terävät kulmahampaat kimaltelivat kynttilöiden valossa. Toivuttuaan ensijärkytyksestä, Darren kykeni vastaamaan.

”Hauska tutustua!” Darren tervehti ja suuteli Belisamaa kädelle. Nainen hymyili entistä leveämmin. Darren jutteli hetken Belisaman kanssa ja sopi lopulta lähtevänsä kahville tämän kanssa. Mahtavaa, heti treffit, Darren ajatteli.

Juhlien emäntä Morrigan astui huoneeseen ja vilkutti Darrenille. Darrenin kääntyi katsomaan ja unohti samassa hengittää. Koko maailma tuntui pysähtyvän. Darren ei ollut koskaan nähnyt mitään niin kaunista, kuin Morrigan. Darren tunsi vatsansa täyttyvän perhosista, eikä hän voinut muuta kuin tuijottaa naista suu auki.

Morrigan tuli tervehtimaan Darrenia ja Darren kykeni vain änkyttämään tälle jotakin epäselvää vastaukseksi. Myöhemmin Darren ei kyennyt edes muistamaan mitä hän oli silloin Morriganille sanonut.

Morrigan ohjasi Darrenin boolikulhon äärelle ja kehotti rentoutumaan hiukan. Darren kiitti ja joi hermostuksissaan monta lasia boolia. Varmuuden vuoksi Darren joi vielä muutaman. Lopulta hän tunsi olonsa niin varmaksi, että uskalsi lähestyä Morrigania. Darren näki Morriganin juoksevan hissiin ja rynnisti tämän perään.

”Odota”, Darren sanoi käheästi ja yritti seisoa suorassa. Kuplajuomasta rohkaistuneena, Darren kosketti Morrigania olkapäästä. Morrigan mulkaisi Darrenia hieman ärtyneesti.

Kun hissin ovet sulkeutuivat, Morrigan hymyili äkkiä ovelasti. Morrigan painautui Darrenin rintaa vasten ja suuteli miestä. Darren tunsi leijuvansa ja oli pakahtua onnesta. Morrigan pysäytti hissin kerrosten välille ja alkoi riisua paitaa Darrenin päältä. Kun hissi lopulta laskeutui pohjakerrokseen, kumpikin oli jo pukeissaan ja Morrigan pyyhki poskiltaan levinnyttä huulipunaa.

Kun Darren astui hissistä ulos, Morrigan pysäytti miehen vakava ilme kasvoillaan.

”Teen tämän heti alussa selväksi. Äskeinen ei tule toistumaan. Emme saisi enää tavata”, Morrigan sanoi ja katsoi Darrenia vaativasti. ”Olen naimisissa, minulla on lapsi ja lisäksi olen vampyyri. Sinun ei pitäisi olla kanssani missään tekemisissä”.

”Mutta minähän olen jo!” Darren huudahti ja kaappasi Morriganin syliinsä. ”Minua ei haittaa, vaikka tapailisimme salassa. Kunhan vain saan tavata sinut uudestaan, saanhan?”

Morrigan naurahti ja kietoi kätensä Darrenin ympärille. ”Ole varovainen. Minä voin olla vaarallinen. Mutta jos tosiaankin tahdot ottaa riskin, niin tule tapaamaan minua huomenna”, Morrigan vastasi toiselle suupielellä hymyillen.

”Tapaamme siis huomenna”, Darren sanoi ja kumartui vielä kerran suutelemaan Morrigania.

Darren tapasi Morriganin uudelleen seuraavana päivänä ja jälleen sitä seuraavana. Pari tapasi seuraavien viikkojen aikana joka ilta. Darren ei ikinä vienyt Belisamaa kahville ja Bellisama oli siitä kovin pettynyt.

Darren otti monesti riskin ja tuli tapaamaan  Morrigania, vaikka tämän mies ja tytär nukkuivat viereisessä huoneessa. Morrigan oli sanonut, ettei uskaltanut vielä kertoa tilanteesta Woganille. Darrenia salailu harmitti, mutta hän piti Morriganista niin kovasti, ettei antanut sen haitata.

Eräänä iltana Morrigan joutui poistumaan työasioilleen ja Darren jäi yksin odottamaan Morrigania tämän asunnolle. Darren pelasi shakkia, kun kuuli yläpuoleltaan karkean murahduksen. Darren nosti katseensa ja tuijotti vakavaa Wogania silmiin. Darren nielaisi.

”Tiedän miksi sinä olet täällä”, Wogan sanoi jäätävästi. ”Jätä minun perheeni rauhaan, äläkä enää ikinä tule tänne, niin minä annan sinun poistua rauhassa”. Wogan lisäsi. Darrenia pelotti, mutta samalla hän tunsi ärtymyksen kuplivan sisällään.

”Jätä sinä Morrigan rauhaan, senkin hammaspeikko!” Darren huusi uhmakkaasti. ”Morrigan saa itse päättää kenen kanssa haluaa olla. Älä tule uhoamaan minulle, jos sinä et enää riitä hänelle”, Darren lisäsi ja heristi vielä nyrkkiä päälle. Hän halusi olla vakuuttuava, jotta Wogan käsittäisi hänen olevan tosissaan.

”Et voi oikeasti olla noin typerä. Tiedätkö sinä mikä minä olen?” Wogan kysyi ja katsoi Darrenia halveksivasti.

”Tiedän”, Darren vastasi ja häntä alkoi pelottaa. Woganin katse oli täysin kylmä ja Darren näki tämän kulmahampaat puheen lomassa. ”Mutta Morrigan saa silti olla kanssani, jos haluaa”.

”Annan sinulle vielä yhden tilaisuuden poistua. Jos olet viisas, niin lähdet nyt, etkä enää ikinä palaa”, Wogan sanoi sihisten ja Darren saattoi kuvitella miten tämä voisi hiljentää raivoisan karhun pelkällä katseellaan. Darren katsoi Wogania silmiin ja tunsi vapisevansa. Darren ei ollut ikinä ollut yhtä pahassa pulassa. Ja silti hän halusi Morriganin yksin itselleen.

”Jätä sinä meidät rauhaan”, Darren sanoi epävarmemmalla äänellä.

”Typerä nuorukainen”, Wogan tuhahti ja samassa Darren iski päänsä seinään Woganin iskun voimasta. Wogan oli lyönyt Darrenia kasvoihin ennen kuin Darren ehti edes tajuta toisen aikovan lyödä. Miten hän saattoi olla niin nopea? Darren voihkaisi ja nousi ylös. Darren juoksi Wogania päin aikomuksenaan tönäistä tätä, mutta Wogan oli nopeampi ja potkaisi Darrenia palleaan. Darren tunsi ilman purkautuvan keuhkoistaan.

Wogan hyökkäsi uudelleen Darrenin kimppuun. Darren pisti vastaan nyrkein kynsin ja hampain, mutta ei saanut Wogania edes horjahtamaan.

Darren pyyhki verta kasvoistaan ja yritti nousta huohottaen ylös. Joka paikkaa särki. Darren ei nähnyt Wogania missään.

Samassa Darren tunsi miten jokin raskas kolahti hänen päätään vasten. Darren tunsi vihlovaa kipua, kaatui lattialle ja sitten kaikki muuttui mustaksi.

"Olisit uskonut minua, senkin typerys", Wogan sanoi ja pudisti päätään.

Darren Avallon varttui teiniksi ilman minkäänlaisia juhlallisuuksia. Syntymäpäivien juhlimatta jättäminen oli jo tullut tavaksi Avallonien perheessä.

Darren odotti innolla lukion itsenäisyyttä ja uusia ystäviä. Niinpä Darren pukeutui ensimmäisenä opiskelupäivänä parhaimpiinsa. Donnaa Darrenin innokkuus hävetti niin paljon, ettei sisko puhunut Darrenille mitään koko koulumatkan aikana.

Lukio oli aivan yhtä harmaa, kuin peruskoulukin. Mutta toisin kuin Donna oletti, Darrenin luokkatoverit pitivät pojan juhla-asua loistavana vetona. Juhla-asu tulkittiin poliittiseksi vetoomukseksi opiskelun turhantärkeydestä. Opettajat taas olivat mielissään hyvin pukeutuneesta herrasmiehestä. Darren sai paljon positiivista huomiota osakseen.

Donna ei ollut mielissään Darrenin menestyksestä. Sosiaaliset suhteet eivät kiinnostaneet Donna, mutta hän ei silti voinut olla tuntematta kateutta veljeään kohtaan.

Donna oli aina joutunut tekemään paljon töitä sen eteen, että menestyisi. Darren taas tuntui saavan kaiken helpolla.

Kotona Donna siivosi ja tiskasi. Donna ei koskaan saanut kiitosta, eivätkä Dina ja Ace ikinä vaatineet Darrenilta samaa.  

Donna myös hoiti pieniä kaksosia silloin, kun Dina ja Ace olivat töissä. Eli melkein koko ajan.

Darrenilla taas oli paljon vapaa-aikaa.

Hän pyysi usein ystäviä luokseen kylään. Erityisesti Darrenin luona vieraili samassa lukiossa opiskeleva Lisa.

Darren ja Lisa lähtivät usein iltaisin kävelylle saadakseen olla hetken aivan kahden. Darren ei ikinä kertonut mitä noiden kävelyiden aikana tapahtui, mutta muu perhe saattoi kyllä arvata.

Donna ei pitänyt Lisasta.

”Oikeasti, miksi sinun täytyy hengailla jatkuvasti sen tytön kanssa?” Donna puuskahti ja laittoi kädet lanteilleen näyttääkseen vakuuttavalta. ”Sehän on sellainen ilmapää. Etkö ole kuullut, että se reputti kemiassa?”

” Ettet vain olisi kateellinen, kun minulla on tyttöystävä ja sinulla ei ole omaa poikaystävää?” Darren kysyi ja naurahti. Darren ei voinut ymmärtää mitä siskolla oli kaikkia hänen tuttaviaan vastaan.

Donna oli pöyristynyt. Hän varoitti veljeä ihan vain hyvää hyvyyttään. Lisäksi hän oli hieman kateellinen, mutta ei myöntänyt sitä – ei edes itselleen.

”Tuo nyt on ihan naurettavaa”, Donna sanoi loukkaantuneena.

"Pyh, kävisit sinäkin joskus ulkona, niin et olisi niin tylsä," Darren töksäytti. Nähdessään siskonsa ilmeen, hän tiesi osuneensa arkaan paikkaan.

 

”Hei, anteeksi. Et sinä ole tylsä. Minä vain...”, Darren vastasi mutisten. ”Lisa on kuule oikeasti tosi fiksu ja kiva tyttö. Sinun pitäisi vain tutustua häneen paremmin.”

”Olen varma, että kaikki koulun pojat ovat tutustuneet häneen paremmin. No, ainakin olen varoittanut sinua”, Donna sanoi ja kääntyi kannoiltaan. Donna levitti läksykirjansa pöydälle ja alkoi tehdä tehtäviä. Darren avasi suunsa, mutta päätti kuitenkin pysyä hiljaa. Donnan kanssa ei kannattanut alkaa väittelemään.

Dinan päivät olivat pitkiä. Päivisin hän huolehti lapsista ja iltaisin hän ahersi töissä. Dina oli harvoin kotona ennen auringonnousua.

Dinan työtehtävät olivat uuden työpaikan myötä kuitenkin muuttuneet hohdokkaammiksi. Jessica luotti Dinan kykyihin ja lähetti hänet usein salaisille peiteoperaatioille, vakoilemaan milloin ketäkin. Dina oli noussut nopeasti alhaisesta varkaasta rikollisliigan kerman joukkoon. Nyt Dina sai yhä useammin pukeutua juhlamekkoon. 

Yökerhojen portieerit nyökkäsivät hänelle ja päästivät hänet aina sisään. Jessican nimen mainitseminen sai kaikki vapisemaan.

Työkaverit kunnioittivat Dinaa ja kuuntelivat hänen mielipiteitään ja ohjeitaan. Nyt Dina sai myös komentaa muita.

Dina oli saavuttanut paikan, jota hän oli himoinnut. Tosin verenhimoinen ja julma pomo oli kyllä kaukana kenen tahansa unelmista.

Silti Dina tunsi itsensä usein väsyneeksi. Ollessaan myöhään töissä, hän kaipasi vain kotiin perheensä luokse, eikä osannut nauttia hetkestä.

-----

Darrenin elämä koki mullistuksen, kun Lisa eräänä päivänä tuli tapaamaan tätä. Lisa oli pukeutunut juhlamekkoon ja hän näytti oudolta.

”Sinä olet aikuinen”, Darren henkäisi. ”En edes tiennyt, että sinulla oli syntymäpäivä. Sinusta tuli kaunis”, Darren jatkoi ja katsoi Lisaa ihailevasti.

”Kiitos Darren”, Lisa vastasi ja hymyili surumielisesti. ”Minulla oli hauskaa kanssasi, mutta nyt minun on siirryttävä elämässäni eteenpäin.”

”Jätätkö sinä minut?” Darren kysyi niin hiljaa, että Lisa juuri ja juuri kuuli sanat.

”Kyllä.”

”Emmekö voisi kuitenkin yrittää? Minä rakastan sinua”, Darren sanoi ja yritti ottaa Lisaa kädestä. Lisa alkoi nauraa.

”Sinä olet teini, eihän siitä mitään tulisi! Kasva aikuiseksi, niin katsotaan ehkä sitten.” Lisa vastasi yhä nauraen. Darren tuijotti naista suu auki.

”Mene muualle sitten. Etsi jostakin aikuinen mies!” Darren huusi ja istuutui shakkipöydän ääreen. Darren yritti näyttää siltä, kuin shakkipeli olisi yhtäkkiä hänen elämänsä tärkein asia. Lisa pudisti päätään hymyillen ja käveli pois Darrenin elämästä.

Darren kuunteli Lisan loittonevia askelia ja tuijotti hiljaa eteensä. Darren nielaisi. Hän oli täysin tyhjä. Lisa oli mennessään vienyt kaikki tunteet, joita Darrenin sisällä oli pyörinyt.

Kun Darren myöhemmin samana iltana oli yksin, tunteet palasivat. Darren oli vihainen ja pettynyt. Hänen olisi pitänyt uskoa Donnaa. Viha vaihtui suruun ja lopulta Darren itki. Darren päätti, ettei enää koskaan vuodattaisi kyyneliä yhdenkään naisen vuoksi.

Aika kului. Dana ja Desire täyttivät vuosia ja kasvoivat lapsiksi.

Myös Donnan syntymäpäivät alkoivat lähestyä. Tyttö oli vakaasti päättänyt, että tällä kertaa hän saisi järjestää oikeat syntymäpäiväjuhlat ja saisi oikean syntymäpäiväkakun.

”En ole ikinä halunnut mitään niin paljoa, ole niin kiltti!” Donna pyysi äidiltään kyyneleet silmissä.

”Sinä tiedät kuinka paljon minä inhoan niitä vaarallisia kakkuja”, Dina vastasi. Donna räpytteli silmiään ja katsoi äitiään vieläkin anovammin.

”Olkoon menneeksi”, Dina myöntyi lopulta.

Donnan syntymäpäivä koitti ja hän sai toivomansa syntymäpäiväkakun. Donna tunsi itsensä onnelliseksi. Hän hieroi käsiään yhteen ja mietti mitä haluaisi tulevaisuudeltaan.

Minä haluan menestyä ja kauas pois täältä, Donna ajatteli ja puhalsi kakun kynttilät sammuksiin. Koko perhe hurrasi Donnan ympärillä, eikä kukaan tiennyt mitä tyttö oli salaa toivonut.

Donnasta kasvoi sievä, nuori nainen.

-----