Dina Avallon heräsi keskellä yötä pienen Donnan itkuun. Dina nosti Donnan syliin ja halasi lasta. Donna rauhoittui välittömästi.

Dina katseli Donnaa ja ihmetteli miten paljon tämä muistutti isäänsä.

Dinan päivät kuluivat rauhallisesti Donnaa hoitaessa. Hoitovapaan aikana Dina sai töistä sen verran äitiysrahaa, että pystyi maksamaan laskut, mutta muuhun raha ei riittänyt. Dina oli juuri syöttämässä Donnaa, kun hän kuuli hiljaista musiikkia. Dina huomasi nopeasti, että äänet tulivat ulkoa.

Ace, Donnan isä, oli virittänyt pianonsa Dinan talon eteen ja nyt Ace soitti balladia Dinan ikkunan alla. Kaikista oudointa tapauksessa oli se, että Acella oli päällään vain uimahousut!

Dina harkitsi heittävänsä Acea kukkaruukulla päähän, mutta katsottuaan Donnan hymyileviä kasvoja hän muutti mielensä. Eihän Dina edes omistanut kukkaruukkua! Donna katseli äitiään uteliaana, kun Dina nosti lapsen syliinsä ja marssi pihalle. Dina jäi seisomaan Acen taakse ja kuunteli miehen soittoa. Kappale oli kaunis.

"Sävelsin sen sinulle", Ace sanoi lopettamatta soittamista ja kääntämättä katsettaan Dinan suuntaan. Dina nielaisi piikikkäät sanat, jotka oli aikonut sanoa ja katseli Acea hiljaisena. Dina tunsi palan nousevan kurkkuunsa.

Lopetettuaan soittamisen, Ace nousi seisomaan ja kääntyi Dinan ja Donnan puoleen.

"Minä ymmärrän sinua", Ace aloitti hiljaisella äänellä. "Mutta et voi sulkea minua kokonaan pois elämästäsi. Olen kuitenkin Donnan isä. Minä välitän sinusta vielä, olen välittänyt ensi tapaamisesta lähtien."

Dina puristi Donnan tiukemmin itseään vasten ja pudisti päätään.

"Anna minulle tilaisuus pitää teistä huolta", Ace sanoi.

Dina nielaisi, eikä vieläkään kyennyt puhumaan. Dina katseli Acea hetken ja ojensi sitten Donnan miestä kohti. Ace otti Donnan syliinsä ja halasi vauvaa. Donna nauroi ja Dina pyyhki silmiään. Ace kantoi Donnan talon sisälle ja peitteili pienokaisen kehtoon. Donna nukahti nopeasti.

Ace nukkui seuraavan yön Dinan sohvalla ja hoiti vauvaa parhaansa mukaan. Dinalle apu oli tervetullutta ja hän antoi Acen jäädä taloon.

Päivät kuluivat. Eräänä aamuna, kun Dina oli nukkunut pitkään, Ace odotti Dinaa tämän makuuhuoneen ovella.

"Olen asunut luonanne nyt kaksi viikkoa", Ace sanoi ja astui lähemmäs Dinaa. Dina kohotti vasenta kulmakarvaansa kysyvästi ja hymyili hiukan.

"Pyydän lupaa suudella teitä arvon neiti", Ace sanoi ja kumarsi hieman.

"Lupa myönnetty", Dina vastasi nauraen.

Ace selitti Dinalle, että hänellä olisi tälle toinenkin tärkeä asia, jota hän haluaisi tiedustella. Sitten Ace polvistui Dinan eteen ja kaivoi shortsiensa taskusta samettirasian.

"Mennäänkö naimisiin?" Ace kysyi ja avasi rasian, jotta Dina saisi ihastella sen sisältämää sormusta.

Dina kirkaisi ja tuijotti rasiaa paikoilleen jähmettyneenä. Dina oli asunut Acen kanssa jonkin aikaa ja kaikki oli mennyt hyvin, mutta hän ei ollut vielä varma halusiko mennä naimisiin ihmisen kanssa. Toisaalta, haltioita ei näkynyt kovin usein ihmisten kaupungissa, niin oman lajin edustajasta olisi turha haaveilla.

Ace käytti Dinan hämmennystä hyväkseen ja ujutti sormuksen Dinan sormeen. Dina ei vastustellut.

Dina katseli sormusta hämmästyneenä. Hän ei tiennyt mitä olisi pitänyt ajatella. Oliko tämä oikea ratkaisu? Rakastiko Dina Acea?

Dina ei osannut vastata omiin kysymyksiinsä, mutta hän tunsi lämpimän tunteen leviävän sisälleen, kun hän katseli sormusta. Ace rakastaa minua, Dina ajatteli. Olen rakastettu. Ehkä Ace tekee minut onnelliseksi, Dina vakuutti itselleen. Sitten Dina pakotti kasvoilleen jäykän hymyn, levitti kätensä ja halasi Acea.

Ace ja Dina aloittivat yhteisen elämänsä. Aika tuntui kuluvan nopeasti ja Donna kasvoi vauvasta taaperoksi.

Eräänä päivänä, kun Ace soitti kitaraa ja Dina söi päivälliseksi vanhaa salaattia, Ace kuuli Dinan huokaisevan tavallista voimakkaammin.

"Mikä hätänä?" Ace kysyi ja katsoi Dinaa huolestuneena. Dina vältteli Acen katsetta ja käänsi päänsä toiseen suuntaan.

"Minun täytyy kertoa sinulle jotakin", Dina sanoi lopulta, eikä vieläkään katsonut Acea silmiin. "En tiedä miten tämän sanoisin".

"Jos aiot jättää minut, niin älä sano mitään", Ace pyysi.

Dina pudisti päätään ja hymyili hiukan.

"En minä aio jättää sinua", Dina vastasi ja hän ihmetteli miten Ace edes tuli ajatelleeksi sellaista. Haltijat viettivät koko elämänsä yhden puolison kanssa, ja siksi avioerot ja kumppanin vaihdokset olivat erityisen harvinaisia haltijoiden keskuudessa. "Minä olen raskaana, saan toisen vauvan", Dina kuiskasi.

Ace tuijotti Dinaa hetken tajuamatta lainkaan mitä toinen oli juuri sanonut. Dina toisti lauseen ja ilme Acen kasvoilla kirkastui.

"Sehän on ihana uutinen!" Ace huudahti ja huokaisi helpotuksesta. Ace oli kokenut elämänsä aikana monta epäonnistunutta parisuhdetta ja oli siksi pelännyt, että Dina hylkäisi hänet. Nyt hän saikin toisen lapsen. Ace ei ollut ikinä tuntenut oloaan yhtä onnelliseksi. Mies vakuutti Dinalle, että tulisi aina pitämään heistä hyvää huolta.

Acesta tuntui, että päivät kuluivat vauhdilla. Dinan vasta kasvoi ja pieni Donna muistutti yhä enemmän äitiään. Ace työskenteli ahkerasti, mutta kaikki ansaittu raha kului nopeasti, eikä käteen jäänyt mitään. Acella ei ollut varaa ostaa hienoja lahjoja perheelleen.

Kun Ace eräänä päivänä piteli sylissä tytärtään ja huomasi miten kulunut tämän paita oli, hän päätti, että tilanteen oli muututtava. Dina ja Donna eivät valittaneet mistään, mutta Ace tiesi, että jotakin olisi tehtävä.

Ace meni kylpyhuoneeseen ja tuijotti itseään pitkään peilistä. Minun on muututtava, hän ajatteli.

Ace alkoi opiskella ja huolehtia talosta paremmin. Hän luki joka ilta myöhään yöhön ja käytti vapaa-aikansa talon ja puutarhan kunnostamiseen.

Lopulta Ace meni parturiin ja uudisti koko tyylinsä.

Uuden, siistimmän ulkomuodon myötä Acen taidot lopultakin huomattiin tutkimuslaitoksella, jossa Ace työskenteli ja hän sai hartaasti toivomansa ylennyksen. Ace päätti yllättää Dinan iloisesti viemällä koko perheen ulos syömään. Kun Ace saapui kotiin, Dina odotti häntä portailla tuskallisesti irvistäen. Dina kompasteli auton luokse ja käski Acen ajaa välittömästi sairaalaan, sillä vauva halusi heti ulos.

Sairaala näytti yhtä ankealta, kuin ennenkin ja itse synnytys sujui aivan yhtä tuskallisesti, kuin edelliselläkin kerralla. Mikään ei siis ollut muuttunut. Vai oliko?

Kun Dina myöhemmin astui ulos sairaalasta pieni poika käsivarsillaan, Dina muisteli miltä hänestä oli tuntunut Donnan synnytyksen jälkeen. Dina pysähtyi oven eteen ja katsoi taivasta. Aurinko tuli juuri esiin pilven takaa.

Tällä kertaa Dina ei olisi yksin. Ace oli Dinan tukena ja Acen ja lasten kanssa he muodostivat turvallisen perheen. Nyt kaikki oli paljon paremmin. Silti jossakin mielensä sopukoissa Dina tiesi, että kaikki ne asiat, joita hän oli työpaikkansa eteen tehnyt voisivat asettaa Dinan elämän vaaraan milloin vain. Onneksi Dina oli nyt äitiyslomalla.