Dinan ja Acen elämä alkoi olla kiireistä. Saatuaan siirron tutkimuskeskuksesta sairaalaan, Ace paiski töitä aamusta iltaan, eikä hänellä ollut edes aikaa hoitaa puutarhaansa. Dina venytti äitiyslomaansa mahdollisimman pitkälle ja hoiti kodin pieniä askareita.

Eräänä aamuna, kun lapset vielä nukkuivat, Dina kuuli olohuoneesta tuttua musiikkia. Sävelmä oli sama, jonka Ace oli soittanut Dinalle kauan sitten, ennen kuin pari oli aloittanut yhteisen elämänsä. Dina hiipi Acen taakse ja kuunteli. Hymy levisi Dinan kasvoille.

”Minusta meidän olisi aika mennä naimisiin”, Ace sanoi lopetettuaan soittamisen. Dina kallisti päätään, muttei sanonut mitään.
”Tiedän, että taloudellinen tilanteemme on heikko, enkä voi tarjota sinulle suuria hääjuhlia, joita toivoisit, mutta tekisit minusta kovin onnellisen.” Ase sanoi ja kääntyi Dinan puoleen.

Dina nöykkäsi ja pari halasi toisiaan lujasti. Hetkeä myöhemmin Dinalle paljastui, että Ace oli suunnitellut häitä ennakkoon. Acen pyynnöstä Dina pukeutui juhla-asuunsa ja Ace saattoi tämän autolle. Ace lähti salaperäisenä ajamaan.

”Mihin me olemme menossa?” Dina kysyi ja katseli muuttuvaa maisemaa. Hän ei tunnistanut paikkaa, johon he olivat ajamassa. Ace ei suostunut vastaamaan, mutta hymyili leveästi Dinalle.

Pitkän ajomatkan jälkeen, Ace parkkeerasi auton järven rannalle. Paikka oli suojaisa lahti, jota laaksoa ympäröivät kukkulat reunustivat.

”Tämä on täydellinen!” Dina henkäisi ja otti Acen käsistä kiinni.

Pari vaihtoi sormuksia aaltojen sivellessä rannan hiekkaa.

Myöhemmin kotona Dina tunnusti Acelle olevansa onnellinen. Ace veti Dinan lähelleen ja halasi tätä.

Hääyö jatkui romanttisissa merkeissä.

Seuraavien viikkojen aikana Ace yritti työkiireidensä keskellä viettää mahdollisimman paljon aikaa Darrenin kanssa.

Ace opetti Darrenia puhumaan ja kävelemään.

Donna viihtyi parhaiten omissa oloissaan. Ace yritti usein houkutella Donnaa leikkimään ja pelaamaan hänen ja Darrenin kanssa, mutta Donna vain hymähteli vastaukseksi, eikä edes nostanut katsettaan kirjasta.

Kun Donnan syntymäpäivä lähestyi, tyttö olisi halunnut järjestää suuret juhlat. Kaikkein eniten hän halusi suuren syntymäpäiväkakun, josta hän saisi puhaltaa kaikki kynttilät juhlavieraiden hurratessa. Dinan vastaus toivomukseen oli tiukka.

"Ehdottomasti ei! En halua talouteeni enää yhtäkään liekkeihin syttyvää syntymäpäiväkakkua!"

"Mutta minä haluan kakun!" Donna intti ja kyyneleet tulvivat tytön silmiin. "Kakun ja juhlat. Isot juhlat, joissa on paljon vieraita. Muutkin lapset koulussa viettävät syntymäpäiviään", Donna lisäsi ja yritti näyttää vakuuttavalta.

"Voi kulta pieni. Mielelläni järjestäisin sinulle suuret juhlat, mutta sellaiset vaativat paljon rahaa, ja sitä meillä ei ole", Dina vastasi ja katsoi tytärtään epävarmana.

Dina yritti halata Donnaa, mutta Donna työnsi Dinan kauemmas. Sitten Donna heitti lukemansa kirjan lattialle ja alkoi huutaa Dinalle, että tämä on todella epäreilu häntä kohtaan. Donna sanoi muutamia rumia sanoja, joita Dina ei tiennyt tytön edes osaavan ja joista suurinta osaa Dina ei ymmärtänyt. Missä Donna oli oppinut puhumaan noin?

Kohtaus aiheutti niin paljon mielipahaa, että Donnan syntymäpäiviä ei juhlittu ollenkaan. Vihaisena Donna lukitsi huoneensa oven ja varttui yksin teiniksi.

Myös Darrenin syntymäpäivät tulivat ja menivät. Eikä niitäkään juhlittu. Darren sai kuitenkin syntymäpäivälahjaksi pörröisen nallen, jonka hän nimesi Kuu-ukoksi. Kuu-ukko piti Darrenille seuraa silloin, kun Ace oli töissä.

Kun Darren aloitti koulun,  hän teki kotitehtäviä usein yhdessä Donnan kanssa. Muulloin Donnaa ei kiinnostanut olla pikkuveljen seurassa, sillä hän oli kiireinen nuori, jolla oli parempaakin tekemistä, kuin pienen veljen viihdyttäminen.

Darren liittyi koulun shakkikerhoon ja opetti äitinsä Dinan pelaamaan shakkia. Darren oli iloinen, kun sai pelin varjolla viettää aikaa äitinsä kanssa.

Dinasta ihmisten peli oli sekä kiehtova, että hämmentävä. Hän hävisi jokaisen pelaamansa pelin ja nautti nähdessään Darrenin itsetunnon kohenevan, kun tämä sai aina olla voittaja.

Dinan syntymäpäivät olivat ja menivät. Dina huokasi syvään, kun hän peiliin katsoessaan huomasi ensimmäisen uurteen ilmestyneen kasvoihinsa. Dina huomasi myös painonsa nousseen ja hän alkoi taas kuntoilla.

Dinan äitiysloma läheni loppuaan ja hän päätti palkata lastenhoitajan avukseen. Muutaman haastattelun jälkeen Dina palkkasi teini-ikäisen Aadan, joka tuntui tulevan loistavasti toimeen lasten kanssa.

Aada teki joka päivä lapsille illallisen valmiiksi uuniin, koska Dinan ja Acen aika ei riittänyt ruoanlaittoon. Kun Darren eräänä iltana avasi uunin, laitteen sisällä oleva ruoka syttyi palamaan ja liekit syöksyivät uunista Darrenin päälle.

Palohälytin alkoi soida. Dina kuuli äänen, juoksi keittiöön ja näki poikansa liekkien saartamana. Dina ei päässyt lähemmäs, eikä hän uskaltanut liikkua, sillä hän pelkäsi, että tilanne muuttuisi vielä kamalammaksi, jos hän tekisi jotakin väärin.

Samalla hetkellä palomies ryntäsi sisälle ja alkoi sammuttaa tulta. Darren huusi ja Dina kirkui.

Lopulta liekit antoivat periksi ja Dina sai huokaista helpotuksesta. Darren oli säikähtänyt, mutta kunnossa. Samaa ei voinut sanoa keittiöstä.

Palomies veti Dinan sivummalle ja katseli tätä huolestuneena.

”Tämä tulipalo ei ollut onnettomuus. Uunin läheltä löytyi tyhjä pullo sytytysnestettä.”

Dina tuijotti naista ja hänen suunsa loksahti auki: ”Mitä?”

”Olen pahoillani, mutta luulen, että joku on sytyttänyt tarkoituksella tämän tulipalon, joka oli vähällä koitua kohtalokkaaksi pojallesi.”

Palomies meni juttelemaan Darrenille ja kehui tätä rohkeaksi miehen aluksi. Dina oli tyrmistynyt. Kukaan perheessä ei takuulla haluaisi vahingoittaa ketään ja ainoa vieras hänen kotonaan oli lastenhoitaja. Dina tunsi vanhan tutun raivon alkavan kiehua sisällään. Dina veti syvään henkeä ja laski mielessään hitaasti kymmeneen.

Dina ihmetteli, miten oli saattanut päästä kotiinsa ihmisen, joka halusi vahingoittaa hänen lapsiaan. Dina marssi lastenhoitajan luokse ja kohtasi itsevarman ja ivallisen katseen. Dina hätkähti, mutta kokosi itsensä nopeasti. Dinan tivatessa Aadalta illan tapahtumia, tyttö haukotteli leveästi päin Dinan kasvoja.

”Minä teen vain sen, mitä minun on käsketty tehdä.” Aada sanoi ja Dina hätkähti jälleen. ”Sinun olisi parasta selvittää asiasi Jessican kanssa, ennen kuin mitään pahempaa tapahtuu. Muuten Darren saattaa loukkaantua oikeasti", Aada sanoi astui askeleen kauemmas Dinasta.

"Jessica odottaa jo sinua.” Aada lisäsi, nosti nenäänsä ja marssi ulos ennen kuin Dina ehti pysäyttää tätä.

Dina arvasi, että Jessican täytyi olla se sama naisvampyyri, joka oli ahdistellut tätä aikaisemminkin. Dina oli törmännyt Jessicaan juhlissa, joihin hän oli mennyt tuuraamaan pomoaan Lola Belleä. Dina astui ulos talostaan ja tilasi taxin kaupunkiin. Tämä juttu selvitetään nyt.

Dina saapui tutun tornitalon pihaan. Kaupunki tuntui tänä yönä tavallistakin luotaantyöntävämmältä ja koleammalta. Kadut olivat autioita ja ravintolat jo sulkeneet ovensa.

Dina oikoi juhlamekkoa, jonka oli vaihtanut ylleen taxissa ja hieroi hermostuneena käsiään yhteen. Hissin saapuminen keski kauemmin, kuin tavallisesti.

Hissi vei Dinan suoraan hienoon asuntoon, jossa tuttu, punapukuinen nainen odotteli Dinaa. Nyt Dina tiesi, että naisen nimi oli Jessica.

”Olet nopea”, Jessica sanoi ja hymyili ylimielisesti. Dina katsoi naista pitkään ja tunnisti tämän ruumiiksi, jonka oli nähnyt hautausmaan salabaarissa olevassa marmoriarkussa. Dina nielaisi, sillä hän tiesi mitä naisen mielessä liikkui.

"Muistathan sinä minut?" Jessica kysyi ja Dina punastui.

"Tunnistan sinut kyllä."

”Olen varastanut minulta. Varmaan muistatkin sen. Pieni, suloinen medaljonki, jonka veit kaulastani, kun nukuin raastavalta päivänvalolta suojassa!” Jessica sylkäisi sanat suustaan ja irvisti niin, että Dina sai ihailla hänen teräviä hampaitaan. Dina tiesi naisen olevan hyvin vahva ja hyvin nopea. Hänellä ei ollut muuta mahdollisuutta, kuin kuunnella, mitä tällä olisi sanottavana.

”Se, että onnistuit viemään jotakin minulta, osoittaa, että olet hyvin taitava varas.” Jessica katsoi Dinaa tutkivasti. ”Kuten tänään huomasit, minulla on valtaa, joka ulottuu perheesi yli. Yksikin väärä liike ja voin pyyhkäistä teidät kartalta, kuin joukon kärpäsiä”.

”Mitä sinä haluat?” Dina kuiskasi ja yritti pidätellä sisällään vallitsevaa pelon ja kiukun sekasortoa. Jessica alkoi nauraa kimeää ja kamalaa naurua, joka sai Dinan vapisemaan.

”Minä haluan hyötyä sinusta. Annan varkautesi anteeksi, jos olet tästä lähin uskollinen vain ja ainoastaan minulle. Ja minä olen ainoa, joka hyötyy sinun taidoistasi.”

Jessica tarjosi Dinalle töitä ja Dina hyväksyi tarjouksen, ei hänellä ollut vaihtoehtojakaan. Jessica lupasi, että Dinan perhe olisi niin kauan turvassa, kun Dina olisi hänelle uskollinen. Dina myöntyi tähän.

Lola Belle oli närkästynyt, muttei lainkaan yllättynyt, kun Dina soitti hänelle ja kertoi eroavansa töistä. Dina arveli, että Jessica oli ollut yhteydessä Lolaankin. Dina aloitti uuden työnsä, joka ei paljoa poikennut vanhasta, paitsi että työnantaja oli eri.

---

Päivät kuluivat ja pian Dina huomasi, että vaikka hän kuntoili kuinka paljon, paino nousi yhä ja vatsa kasvoi kasvamistaan. Kun Ace huomasi Dinan vatsan pyöreyden, hän juoksi ilahtuneena silittelemään Dinan vatsaa.

Lopulta Dina synnytti jo tutuksi tulleessa sairaalassa kaksi pientä tyttöä, jotka saivat nimikseen Dana ja Desire. Toinen tytöistä oli perinyt ihonsa sävyn äidiltään ja toinen isältään.

Dina mietti miten hän selviäisi vielä kahden lapsen kasvattamisesta, kun Donna ja Darrenkin olivat vielä nuoria. Kun Dina kertoi Acelle huolistaan, Ace vain naurahti ja sanoi Dinan olevan aivan hupsu, kun sellaisia murehti.

"Minulla on täydellinen perhe ja minä olen maailman onnellisin mies!" Ace tokaisi ja sai Dinan nauramaan.