Dina Avallon katseli kasvojaan huolestuneena peilistä. Hän oli muutamaa päivää aikaisemmin paikallistanut otsastaan ensimmäisen rypyn. Dina huokasi. Jättäessään haltioiden maan, hän jätti myös taakseen haltioiden keinot säilyä nuorena pidempään.

Pian Dinasta tulisi vanha. Ihmisille vanheneminen oli normaalia, mutta Dinaa ajatus lähinnä pelotti. Haltioiden ei kuulunut muuttua vanhoiksi ja harmaiksi.

Ace kutsui Dinaa ja Dina säpsähti mietteistään.

”Ace, minä en halua vanheta”, Dina mutisi ja yritti pidätellä itkua.

”Mitä sinä oikein höpiset?” Ace kysyi ja sipaisi Dinan poskea. ”Kaikista tulee vanhoja”, Ace yritti lohduttaa, eikä oikein ymmärtänyt Dinan reaktiota täysin luonnolliselle asialle. Ace ei tiennyt haltioiden salaisuuksia, eikä Dina koskaan puhunut menneisyydestään.

”Mutta rakastatko minua vielä, kun olen vanha ja ryppyinen?” Dina kysyi varovasti ja Ace naurahti.

”Tietenkin minä rakastan sinua Dina! Sinä olet aivan hupsu. Vuodet eivät muuta tunteitani miksikään, sitä paitsi me vanhenemme yhdessä.” Ace sanoi ja halasi Dinaa lujasti. Dina sulki silmänsä ja tunsi olonsa rauhallisemmaksi.

Darrenin puhelin soi yhtenään. Dana ja Desire epäilyvät, että kaikki maailman teinitytöt soittelivat veljelle vuorotellen. Tytöt olivat nimittäin koulussa nähneet Darrenin useasti juttelemassa eri tyttöjen kansssa.

”Olen aivan varma, että sillä on ainakin viisi tyttöystävää”, Dana selitti Desirelle.

”Pyh, enintään kolme”, Desire korjasi. ”Ei sillä nyt sentään niin montaa voi olla.”

Todellisuudessa Darrenilla ei ollut ainoataan tyttöystävää. Muutama tyttö kyllä soitteli Darrenin perään, mutta Darren piti heitä vain ystävinään.

Erityisesti Darrenin luokkatoveri Vappu liittyi pojan seuraan aina tilaisuuden tullen. Darrenista tyttö oli lähinnä rasittava, mutta hän ei hennonnut sanoa sitä Vapulle suoraan. Sen sijaan Darren keksi jatkuvasti uusia tekosyitä, joiden varjolla saattoi livahtaa muualle tai lopettaa puhelu heti alkuunsa. Ehkä tyttö ennen pitkää ymmärtäisi... tai sitten ei.

Dinan syntymäpäivät koittivat ja hänestä tuli vanhus.

 Ace vietti syntymäpäiviään samoihin aikoihin.

”Sinä olet komea”, Dina kuiskasi Acelle tuijottaessaan miehen kasvoja.

”Ja sinä olet kaunis”, Ace vastasi.

Pian Dina huomasi, ettei vanhuus ollutkaan niin pelottavaa, kuin mitä hän oli ajatellut. Dinan työvuorot vähenivät koko ajan ja hänelle jäi yhä enemmän aikaa maalata ja tehdä omia askareitaan.

Dana ja Desire täyttivät vuosia ja varttuivat teineiksi. Tyttöjen syntymäpäiviä ei vietetty mitenkään ertyisesti.

Myös Darrenin syntymäpäivät koittivat. Koska Donna oli saanut aikuistuessaan syntymäpäiväkakun, niin Dina lupautui ostamaan sellaisen myös Darrenille.

Darren puhalsi kynttilät ja toivoi kasvavansa komeaksi nuorukaiseksi.

Ja komea Darrenista tulikin!

Koska aikuinen mies tarvitsee töitä, niin Dina päätti ottaa Darrenin mukaansa työkaverinsa juhliin. Ehkä Darren saisi töitä tutustuttuaan oikeisiin ihmisiin.

Juhlat järjestettiin Dinan ystävien Morrigan ja Wogan Hemlockin luona. Hemlockit asuivat kaupungin keskustassa, komeassa tornitalossa.

Dina vannotti poikaansa käyttäytymään kunnolla ja pysymään etäällä vampyyreistä. Hississä Darren suki hiuksiaan ja tunsi olonsa hermostuneeksi.

Kun Darren astui ovesta sisään, nuori nainen riensi tervehtimään häntä.

”Hei, minä olen Belisama, Morriganin ja Woganin tytär”, nainen esittäytyi ja hymyili Darrenille iloisesti. Darren tuijotti naisen hymyileviä kasvoja ja tunsi niskavillojensa nousevan pystyyn. Belisama oli vampyyri. Naisen terävät kulmahampaat kimaltelivat kynttilöiden valossa. Toivuttuaan ensijärkytyksestä, Darren kykeni vastaamaan.

”Hauska tutustua!” Darren tervehti ja suuteli Belisamaa kädelle. Nainen hymyili entistä leveämmin. Darren jutteli hetken Belisaman kanssa ja sopi lopulta lähtevänsä kahville tämän kanssa. Mahtavaa, heti treffit, Darren ajatteli.

Juhlien emäntä Morrigan astui huoneeseen ja vilkutti Darrenille. Darrenin kääntyi katsomaan ja unohti samassa hengittää. Koko maailma tuntui pysähtyvän. Darren ei ollut koskaan nähnyt mitään niin kaunista, kuin Morrigan. Darren tunsi vatsansa täyttyvän perhosista, eikä hän voinut muuta kuin tuijottaa naista suu auki.

Morrigan tuli tervehtimaan Darrenia ja Darren kykeni vain änkyttämään tälle jotakin epäselvää vastaukseksi. Myöhemmin Darren ei kyennyt edes muistamaan mitä hän oli silloin Morriganille sanonut.

Morrigan ohjasi Darrenin boolikulhon äärelle ja kehotti rentoutumaan hiukan. Darren kiitti ja joi hermostuksissaan monta lasia boolia. Varmuuden vuoksi Darren joi vielä muutaman. Lopulta hän tunsi olonsa niin varmaksi, että uskalsi lähestyä Morrigania. Darren näki Morriganin juoksevan hissiin ja rynnisti tämän perään.

”Odota”, Darren sanoi käheästi ja yritti seisoa suorassa. Kuplajuomasta rohkaistuneena, Darren kosketti Morrigania olkapäästä. Morrigan mulkaisi Darrenia hieman ärtyneesti.

Kun hissin ovet sulkeutuivat, Morrigan hymyili äkkiä ovelasti. Morrigan painautui Darrenin rintaa vasten ja suuteli miestä. Darren tunsi leijuvansa ja oli pakahtua onnesta. Morrigan pysäytti hissin kerrosten välille ja alkoi riisua paitaa Darrenin päältä. Kun hissi lopulta laskeutui pohjakerrokseen, kumpikin oli jo pukeissaan ja Morrigan pyyhki poskiltaan levinnyttä huulipunaa.

Kun Darren astui hissistä ulos, Morrigan pysäytti miehen vakava ilme kasvoillaan.

”Teen tämän heti alussa selväksi. Äskeinen ei tule toistumaan. Emme saisi enää tavata”, Morrigan sanoi ja katsoi Darrenia vaativasti. ”Olen naimisissa, minulla on lapsi ja lisäksi olen vampyyri. Sinun ei pitäisi olla kanssani missään tekemisissä”.

”Mutta minähän olen jo!” Darren huudahti ja kaappasi Morriganin syliinsä. ”Minua ei haittaa, vaikka tapailisimme salassa. Kunhan vain saan tavata sinut uudestaan, saanhan?”

Morrigan naurahti ja kietoi kätensä Darrenin ympärille. ”Ole varovainen. Minä voin olla vaarallinen. Mutta jos tosiaankin tahdot ottaa riskin, niin tule tapaamaan minua huomenna”, Morrigan vastasi toiselle suupielellä hymyillen.

”Tapaamme siis huomenna”, Darren sanoi ja kumartui vielä kerran suutelemaan Morrigania.

Darren tapasi Morriganin uudelleen seuraavana päivänä ja jälleen sitä seuraavana. Pari tapasi seuraavien viikkojen aikana joka ilta. Darren ei ikinä vienyt Belisamaa kahville ja Bellisama oli siitä kovin pettynyt.

Darren otti monesti riskin ja tuli tapaamaan  Morrigania, vaikka tämän mies ja tytär nukkuivat viereisessä huoneessa. Morrigan oli sanonut, ettei uskaltanut vielä kertoa tilanteesta Woganille. Darrenia salailu harmitti, mutta hän piti Morriganista niin kovasti, ettei antanut sen haitata.

Eräänä iltana Morrigan joutui poistumaan työasioilleen ja Darren jäi yksin odottamaan Morrigania tämän asunnolle. Darren pelasi shakkia, kun kuuli yläpuoleltaan karkean murahduksen. Darren nosti katseensa ja tuijotti vakavaa Wogania silmiin. Darren nielaisi.

”Tiedän miksi sinä olet täällä”, Wogan sanoi jäätävästi. ”Jätä minun perheeni rauhaan, äläkä enää ikinä tule tänne, niin minä annan sinun poistua rauhassa”. Wogan lisäsi. Darrenia pelotti, mutta samalla hän tunsi ärtymyksen kuplivan sisällään.

”Jätä sinä Morrigan rauhaan, senkin hammaspeikko!” Darren huusi uhmakkaasti. ”Morrigan saa itse päättää kenen kanssa haluaa olla. Älä tule uhoamaan minulle, jos sinä et enää riitä hänelle”, Darren lisäsi ja heristi vielä nyrkkiä päälle. Hän halusi olla vakuuttuava, jotta Wogan käsittäisi hänen olevan tosissaan.

”Et voi oikeasti olla noin typerä. Tiedätkö sinä mikä minä olen?” Wogan kysyi ja katsoi Darrenia halveksivasti.

”Tiedän”, Darren vastasi ja häntä alkoi pelottaa. Woganin katse oli täysin kylmä ja Darren näki tämän kulmahampaat puheen lomassa. ”Mutta Morrigan saa silti olla kanssani, jos haluaa”.

”Annan sinulle vielä yhden tilaisuuden poistua. Jos olet viisas, niin lähdet nyt, etkä enää ikinä palaa”, Wogan sanoi sihisten ja Darren saattoi kuvitella miten tämä voisi hiljentää raivoisan karhun pelkällä katseellaan. Darren katsoi Wogania silmiin ja tunsi vapisevansa. Darren ei ollut ikinä ollut yhtä pahassa pulassa. Ja silti hän halusi Morriganin yksin itselleen.

”Jätä sinä meidät rauhaan”, Darren sanoi epävarmemmalla äänellä.

”Typerä nuorukainen”, Wogan tuhahti ja samassa Darren iski päänsä seinään Woganin iskun voimasta. Wogan oli lyönyt Darrenia kasvoihin ennen kuin Darren ehti edes tajuta toisen aikovan lyödä. Miten hän saattoi olla niin nopea? Darren voihkaisi ja nousi ylös. Darren juoksi Wogania päin aikomuksenaan tönäistä tätä, mutta Wogan oli nopeampi ja potkaisi Darrenia palleaan. Darren tunsi ilman purkautuvan keuhkoistaan.

Wogan hyökkäsi uudelleen Darrenin kimppuun. Darren pisti vastaan nyrkein kynsin ja hampain, mutta ei saanut Wogania edes horjahtamaan.

Darren pyyhki verta kasvoistaan ja yritti nousta huohottaen ylös. Joka paikkaa särki. Darren ei nähnyt Wogania missään.

Samassa Darren tunsi miten jokin raskas kolahti hänen päätään vasten. Darren tunsi vihlovaa kipua, kaatui lattialle ja sitten kaikki muuttui mustaksi.

"Olisit uskonut minua, senkin typerys", Wogan sanoi ja pudisti päätään.