Dina Avallon nukkui pitkään, koska ei ollut saanut ajatuksiltaan unta.

Dina oli maannut tuntikausia valveilla ja tuijottanut kattoa. Hän ei saanut mielestään edellisen viikon tapahtumia. Muistikuvat ruumiista, jonka kaulasta Dina oli anastanut medaljonkin, ahdistivat naista. Dina oli kauhistunut, kun oli nähnyt ruumiin silmien värähtävän. Huhujen mukaan Bridgeportissa liikkui vampyyreja, mutta Dina ei halunnut uskoa huhuja todeksi.

Dina nousi istumaan ja tuijotti hetken seinää. Dina oli saanut muhkean palkkion ja työpaikan teoistaan, mutta tapahtumat silti karmivat häntä. Dina venytteli ja lupasi itselleen, että tänään olisi hyvä päivä.

Päivä tuntui yhtä ankealta, kuin edellinenkin, mutta Dina pakotti itsensä jalkeille.

Dina pukeutui ja astui ovesta ulos. Hän ei edes syönyt aamiasta. Kuistilla Dina katseli hetken naapurustoa ja huokasi syvään.

Dina lähti kulkemaan katuja pitkin ja huomasi lopulta vaeltaneensa tuttuun paikkaan. Dina seisoi sen pubin edessä, jossa Arianna työskenteli mehumestarina. Arianna oli auttanut Dinaa saamaan asunnon, kun Dina oli vasta muuttanut Bridgeportiin.

Pub näytti sisältä yhtä ankealta, kuin se oli näyttänyt edelliselläkin kerralla, kun Dina oli käynyt siellä.

Dina totesi Ariannan olevan töissä ja meni istumaan naisen eteen mehutiskin ääreen.

"Kappas, sehän on se suippokorva! Oletko sinä taas jotakin vailla?" Arianna kysyi virnistäen ja avasi mehupullon hampaillaan.

Dina selitti, ettei hän ollut mitään vailla, ja kuin vastaukseksi Arianna sylkäisi juuri avaamansa pullon korkin suustaan. Jostain käsittämättömästä syystä Dina kertoi Ariannalle mikä hänen mieltään painoi ja ihmetteli sitten, miten päätyi purkamaan huoliaan naiselle. Arianna kertoi, että monet kertoivat huolensa mehumestareille, joten Arianna ei ollut lainkaan yllättynyt, ja Dina saisi valittaa rauhassa.

"Minä tiedän mitä sinä tarvitset!" Arianna sanoi ja kaatoi Dinalle mehudrinksun. "Ota välillä rennosti ja nauti elämästä."

Dina katsoi mehudrinksua ihmeissään ja kohotti lasin huulilleen. Neste maistui suloisen makealta.

Dinan ja Ariannan jutellessa, Dinan viereen seisahtui tumma, laiha mies. Mies tuijotti Dinaa silmiä räpäyttämättä. Dina tunsi olonsa vaivautuneeksi.

"Älä tuijota minua", Dina pyysi ja toivoi, että bubin lattia avautuisi ja nielaisisi samalla hyypiön.

"Sinä et ole tavallinen", mies totesi ja räpäytti silmiään. Dinaa alkoi ärsyttää miehen tuijotus.

"Olempas, olen ihan tavallinen. Jätä minut nyt rauhaan", Dina sanoi nosti nenäänsä kuninkaallisesti ylöspäin. Dina yritti mulkaista miestä mahdollisimman halveksuvasti.

Arianna nauroi mehutiskin takana ja Dina pyysi häntä tekemään uuden mehudrinksun. Arianna virnisti Dinalle ja kaivoi mehutiskin alta erikoisia pulloja. Arianna kaateli nesteitä korkeaan lasiin ja Dina katseli lumoituneena miten juoma alkoi hehkua ja lasista lenteli pieniä kipinöitä.

Arianna ojensi juoman Dinalle ja vinkkasi silmää. Dina pudisti päätään ja maistoi juomaa, joka oli jälleen kerran herkullista. Dina huomasi, että häntä tuijottanut, raivostuttava mies oli siirtynyt salin toiselle puolelle. Dina päätti, että jonkun olisi hyvä opettaa lurjukselle käytöstapoja. Dina joi juoman nopeasti ja marssi miehen luokse ja alkoi saarnata tämän käytöksestä.

Mies oli hämillään ja pyysi anteeksi. Hänen tarkoituksenaan ei ollut pahoittaa Dinan mieltä. Mies ei vain ollut koskaan aikaisemmin nähnyt ketään, jolla olisi yhtä omituiset korvat, kuin Dinalla. Dina mutisi, että kertoisi mielellään mitä mies voisi tunkea omiin korviinsa.

Mies esittäytyi Ace Wildeksi ja kertoi olevansa tiedealalla.

"Tiede ei voisi vähempää kiinnostaa minua", Dina sanoi, eikä valehdellut. Haltiat olivat paljon kiinnostuneempia hengellisistä, kuin tieteellisistä arvoista. "Sinä olet omituinen", Dina lisäsi ja oli tyytyväinen, kun oli saanut sanottua miehelle jotakin ilkeää. Olihan tämä tuijottanut häntä inhottavasti.

Ace ei ollut kuulevinaan Dinan loukkauksia ja ohitti ne olankohautuksella. Sitten mies alkoi puhua kitarastaan ja jostakin bändistä, josta Dina ei ollut kuullutkaan.

Dina kuunteli Acen tarinaa vain puolella korvalla. Samalla hän tunsi, miten juuri juotu juoma lämmitti mukavasti vatsaa. Bubissa oli heidän lisäkseen vain kaksi vanhusta, joten Dina päätti yrittää sietää Acen seuraa vielä hetken. Ace vaikutti kuitenkin ihan mukavalta, vaikka Dina olikin päättänyt olla pitämättä hänestä.

Ace totesi, että ihmiset ovat vähän hassuja ja Dina oli täysin samaa mieltä. Dina horjahti ja huomautti että pubin lattia ei ollut tänään kovin vakaa. Ace kohotti kulmiaan.

Dina alkoi hihittää ja yritti sanoa, että lattia on huono, mutta sanat muuttuivat hänen suussaan omituisiksi. Ace halusi auttaa Dinan baarijakkaralle istumaan, mutta Dina pudisti päätään ja sanoi haluavansa mielummin tanssia. Dina otti Acea käsistä kiinni ja veti miehen mukanaan keskelle salia.

 

Dina avasi silmänsä ja katseli ihmeissään ympärilleen. Dina näki, että ikkunasta tulvi valoa ja päätteli, että nyt oli aamu.

"Tämä ei ole minun sänkyni", Dina totesi ja kohottautui käsiensä varaan.

Dina katseli tarkemmin ympärilleen ja sitten viereensä. Samassa muistikuvat alkoivat palata Dinan mieleen. Dina oli lähtenyt eilen pubiin ja tavannut Ace-nimisen miehen. Lopulta Dina oli alkanut pitää miehestä ja yksi asia oli johtanut seuraavaan. Nyt Dina heräsi miehen luota. Dina oli itselleen vihainen, kuinka hän olikin ollut niin kevytkenkäinen?

Dina nousi ylös, hiipi ovelle ja juoksi kotiin. Sitten Dina yritti unohtaa kaiken.

Ace yritti soittaa Dinalle, mutta Dina ei vastannut hänen puheluihinsa. Kun Ace ilmestyi oven taakse, Dina kieltäytyi avaamasta. Dina yritti haudata Acen mielensä perukoille, mutta muistot pyrkivät pintaan, halusi Dina sitä tai ei.

Eräänä aamuyönä Dina heräsi pahoinvointiin ja juoksi ulos antamaan ylen. Dina tiesi heti mistä oli kysymys, eikä hän ollut juuri lainkaan yllättynyt.

Dinan vatsa alkoi pyöristyä ja Dinan pomo Lola huomasi heti, että Dina oli raskaana. Lola määräsi Dinan äitiyslomalle ja nyt Dinalla oli entistä enemmän aikaa murehtia menneitä ja tulevia.

Dina hankki äitiysvaatteita ja alkoi pitää huolta talostaan, kuten ihmisnaiset tavallisesti tekivät. Dina oltiin kasvatettu prinsessaksi, joten kotityöt olivat hänelle aluksi kauhistus.

Sittemmin Dina oppi hukuttamaan murheensa siivoamiseen ja alkoi nauttia siitä.

Dina halusi kertoa Acelle tilastaan, mutta se oli vaikeaa. Dina poimi monta kertaa puhelimen käteensä, laittoi siihen Acen numeron ja painoi luurin korvalleen.

Ja aina kun Dina kuuli Acen vastaavan puhelimeen, Dina tuijotti hetken puhelinta ja sulki linjan.

Arki kului kotona ja Dinan maha kasvoi päivä päivältä.

Eräänä yönä Dina heräsi koviin supistuksiin.

Haukottuaan hetken henkeään, Dina tajusi synnytyksen olevan lähellä.

Dina soitti taksin ja lähti yksin kohti sairaalaa.

Dina ei tiennyt, että kätilö soittaisi lapsen isälle, ja että Ace rientäisi paikalle.

Dina sai pienen tytön, jonka nimeksi tuli Donna. Katsoessaan Donnaa Dina näki tämän perineen isänsä silmät ja ihon. Ace saattoi Dinan sairaalasta kotiin ja Dina päästi hänet sisälle.

Dina antoi Acen nähdä pienen tyttärensä, muttei ollut vielä varma siitä, halusiko hän miestä elämäänsä.

---

Antaako Dina Acen osallistua lapsen elämään? Miten Dina selviää vauvan kanssa? Millainen tyttö Donnasta kasvaa? Lisää Dinan vaiheista seuraavassa jaksossa.

Kaikki palaute on tervetullutta, joten kerro toki risut ja ruusut kommentissa. :)