Oli jo ilta, kun Melina Avallon viimein poistui Bridgeportin Ala-asteelta. Melina oli jäänyt opiskelun jälkeen koulun kirjastoon lukemaan. Tyttö astui ovesta hämärään pihaan ja huokasi.

Melina olisi mielellään poistunut koulusta päivällä ystävien kanssa, mutta hänellä ei ollut ystäviä. Muut lapset välttelivät Melinaa ja kutsuivat tätä torahampaaksi ja verenimijäksi. Menemällä koulun jälkeen kirjastoon lukemaan, Melina pystyi välttelemään muita lapsia.

Melina käveli ajatuksissaan kotiin ja istui pihan penkille. Melina katseli pihalampea.

Miika oli joskus sanonut, että kun hän oli pieni, niin muut lapset olivat vältelleet häntä. Nyt kaikki oli kuitenkin toisin. Lukiossa oleva Miika oli suosittu, soitti bändissä ja lisäksi hänellä oli paljon ystäviä. Miika oli hyvä kaikessa mitä hän teki. Toisin kuin Melina. Melina oli kyllä hyvä koulussa, mutta se aiheutti muissa vain kateutta.

Kyllästyttyään istumiseen, Melina meni sisälle ja otti jääkaapista iltapalaksi hurmemarjan, joka korvasi vampyyreille ihmisveren. Melinan mielestä hurmemarja maistui pahvilta, mutta se oli ainoa ruoka, joka oikeasti vei nälän.

Illallisen jälkeen Melina kävi nukkumaan. Melina tuijotti hetken peiton reunaa ja olisi halunnut itkeä. Tyttö räpytteli silmiiän ja nielaisi. Melinasta kaikki oli epäreilua: muut lapset, koulu, ruoka ja jopa Miika.

Seuraavana päivänä Melina ja Miika katselivat kuinka heidän isänsä Darren soitti rumpuja. Darrenilla oli esitys illalla ja hän harjoitteli kotona. Lapset seurasivat isänsä harjoituksia aina mielellään.

Kun Darren oli lopettanut soittamisen, Miika jäi katselemaan rumpuja. Olisikohan niiden soittaminen vaikeata? Miika ei ollut ikinä soittanut rumpuja, mutta hän oli monesti nähnyt isänsä ja äitinsä soittavan niitä.

Miika istui rumpujen taakse ja pamautti kapuloilla kerran rumpujen pintaa. Hän muisteli rytmiä, jota Darren oli soittanut ja kokeili sitä muistinsa pohjalta. Miika yllättyi siitä, miten helppoa rumpujen soitto oli. Hän kokeili ja osasi miltei saman tien! Juuri samoin oli käynyt pianon kanssa. Miika arveli, että vampyyrinä olemisella oli osuutensa asiassa, sillä Miika oli hyvä kaikessa mitä hän keksi kokeilla. Muut simit tarvitsivat vuosien harjoituksen pystyäkseen samaan tulokseen. Omat taidot sekä ilahduttivat että pelottivat Miikaa.

Miika kuuli kirkaisun ja lopetti soittamisen. Melina oli ilmestynyt huoneen toiselle puolelle ja tyttö tuijotti Miikaa kauhistuneena.

”Miten sinä tuon teit?” Melina henkäisi hiljaa. ”Ethän sinä ikinä soita rumpuja. Nyt soitat melkein paremmin, kuin isä.” Melina sanoi ja katsoi Miikaa hämmentyneenä.

”En minä tiedä”, Miika vastasi. ”Minä vain ajattelin kokeilla. Älä kerro muille mitään, jooko?” Miika vastasi ja Melina nyökkäsi päätään.

”On epäreilua, että minä en osaa”, Melina sanoi.

”Oletko ikinä kokeillut?” Miika kysyi ja ihmetteli, miksi sisko näytti yhtäkkiä niin surkealta.

”Olen, monta kertaa. Mutta en minä vain osaa”, Melina vastasi ja ryntäsi omaan huoneeseensa.

Miika pudisti päätään katsoessaan miten Melina paukautti oven kiinni perässään. Murrosikä taitaa olla tuloillaan, Miika arveli. Miika meni olohuoneeseen ja aloitti joka iltaiset joogaharjoituksensa.

-----

”Sinä olet minun”, Morrigan sanoi Darrenille mitä lempeimmällä äänellä ja upotti hampaansa mitä lempeimmin Darrenin kaulaan. Morrigan huokaisi mielihyvästä ja Darren vingahti kivusta.

Lopetettuaan juomisen, Morrigan otti Darrenin kasvot käsiensä väliin. Darren oli huumaantunut Morriganin kosketuksesta ja tunsi olonsa heikoksi menetetyn veren takia. Morrigan hymyili Darrenille ja painoi suudelman tämän huulille.

Myöhemmin Darren takoi taltalla raivoisasti valtavaa kivimöhkälettä. Darren rakasti Morrigania, mutta toisinaan hänestä tuntui siltä, että Morrigan piti Darrenia vain veripussinaan. Aluksi veren juonti ei ollut häirinnyt Darrenia ja hän oli jopa nauttinut siitä. Omalla sairaalla tavallaan Darren nautti siitä vieläkin, mutta ei halunnut myöntää asiaa itselleen.

Darren hakkasi kivipaasia kaikin voimin ja pysähtyi sitten tuijottamaan sitä. Kivimöhkäle näytti yhä kivimöhkäleeltä, eikä veistokselta. Darren oli suunnitellut tekevänsä kivestä kauniin veistoksen puutarhaan, mutta hän ei pystynyt keskittymään.

Darren katsoi kelloa ja tajusi olevansa myöhässä töistä. Mies kirosi, heitti taltan ja vasaran lattialle ja pinkaisi juoksuun. Ulko-ovella Darren kuitenkin pysähtyi. Darren jäi katsomaan, miten Melina käveli pää painuksissa taloa kohti.

”Mikä nyt on Lintunen?” Darren kysyi ja kutsui Melinaa lempinimellä, jolla oli kutsunut tyttöä vauvasta lähtien. Melina nosti katseensa ja pudisti päätään.

”Huono päivä”, Melina vastasi lopulta ja katsoi taas maahan.

Darren nappasi tytön syliinsä ja pyöritti tätä hetken ilmassa. Melina alkoi nauraa.

”Siinä tapauksessa meidän täytyy tehdä päivästä parempi”, Darren vastasi. ”Mennään illalla yhdessä elokuviin ja sinä saat valita elokuvan!”

Illan elokuvan jälkeen lapset olivat nukkumassa ja Morrigan töissä. Darren silmäili kirjahyllyä ja yritti löytää kirjan jota ei olisi vielä lukenut. Kirjahyllyn nurkassa lojui kasa Acen, Darrenin isän, kirjoittamia lääketieteellisiä tutkimuksia. Ase nosti kirjat syliinsä ja näki niiden takana vielä yhden piilossa olleen kirjan.

Darren istuutui lukemaan kirjaa. Ace kirjoitti vampyyreista ja niiden anatomiasta. Vampyyrin keho muistuttaa suuresti ihmisen kehoa, mutta toimii hiukan eri tavalla. Aivan kirjan lopussa oli kaava, jota Darren ei ymmärtänyt. Darren sai kuitenkin selville, että kyseessä oli jonkinlainen liemi, jolla vampyyrin saisi muutettua takaisin ihmiseksi. Darren tuijotti kaavaa ihmeissään, hän ei tiennyt moisen olevan edes mahdollista.

Darren etsi puhelimestaan isänsä lähimmän työtoverin puhelinnumeron. Darrenin käsi värisi jännityksestä, kun puhelin alkoi soida. Wilsson vastasi puhelimeen ja Darren esitteli itsensä ja kertoi sitten löytämästään kaavasta. Wilsson oli tämän jälkeen pitkään hiljaa ja ehdotti lopulta tapaamista.

Ajoi kohti paikkaa, jossa hänen oli määrä tavata Herra Wilsson. Darren katsoi paperia, johon oli kirjoittanut osoitteen ja sitten paikkaa, johon oli saapunut. Kyllä, osoite oli oikea. Darren seisoi pienen kaatopaikan edessä. Darren peitti kädellä nenänsä ja marssi jätteiden sekaan. Ehkä hajun saisi vielä joskus pestyä vaatteista pois.

Kahden jätevuoren välissä seisoi vanha, väsyneen näköinen mies. Mies oli yllättävän siististi pukeutunut. Darren käveli miehen luokse ja esitteli itsensä. 

"Näytä minulle sitä kaavaa! Haluan olla varma siitä, että et huijaa minua", Wilsson sanoi ja katsoi Darrenia nenänvarttaan pitkin.

Darren ojensi kirjan miehelle ja mies tuijotti kaavaa hetken hiljaa. Sitten mies henkäisi, räpäytti silmiään ja katsoi Darrenia hämmentyneenä.

"Jos tämä kaava toimii, niin me teemme historiaa! Isäsi selvitti suuren mysteerin. Minun täytyy tutkia tätä vielä lisää. Tule huomenna tutkimuslaitokselle, niin kerron sinulle mitä saimme selville."

Darren kiitti ja painotti vielä kaiken kunnian kuuluvan isällensä. Hän luovuttaisi kaavan eteenpäin vain, jos Wilsson ei kahmisi kaikkea kunniaa itselleen.

"Voi, poika hyvä... Ei tästä voi huudella. Käsitäthän miten käärmeissään vampyyrit olisivat, jos saisivat tietää mahdollisesta läpimurrosta? Isäsi työskenteli salassa suojellakseen perhettään, meitä kaikkia. Et saa missään nimessä kertoa tästä kenellekkään! Isäsi saa kyllä kaiken kunnian, älä siitä huolehdi. Nyt meidän täytyy kuitenkin vaieta."

Myöhemmin samana iltana Darren laittoi itselleen illallista keittiössä. Morrigan oli töissä ja lapset nukkumassa. Darren ei saanut mielestään salaista kaavaa.

Darren ymmärsi Wilssonin paniikin siitä, miksi kaiken täytyy tapahtua salassa. Jos kaava toimisi, sillä voisi pelastaa monta ihmistä vampirismilta. Darren sääli lapsiaan siksi, että he eivät voineet viettää normaalia elämää, joka heille olisi kuulunut. Hän ei halunnut edes ajatella, että hänen lapsensa voisivat joskus juoda verta. Se oli liian hirvittävää ajateltavaksi.

Darren tiesi, ettei hän voisi koskaan kertoa Morriganille huolistaan. Morrigan kuuluu vanhaan ja arvostettuun vampyyrisukuun. Naisen mielestä vampyyrit olivat parempia, kuin tavalliset simit, eikä hän mitenkään voisi ymmärtää Darrenin tunteita. Darren tunki ruokaa suuhunsa ja irvisti. Hän ei ollut keskittynyt ruoanlaittoon ja oli unohtanut kokonaan suolan. Munakas maistui lähinnä pahvilta.

Seuraavana aamuna Darren suunnisti Tutkimuslaitokselle.

Darrenia jännitti toimisiko kaava. Wilsson oli luvannut palauttaa kirjan ja kertoa pikaisten kokeiden tulokset. Jos kaava toimisi, sen avulla voisi valmistaa ihmeellistä lientä, mutta valmistusprosessi olisi pitkä ja hankala. Lisäksi tuotetta tarvitsisi vielä testata, ennen kuin sitä voisi kokeilla simeihin. Darrenin olisi turha odottaa toimivaa tulosta vielä vuosiin. Darren avasi tutkimuslaitoksen oven jännittyneenä.

-----

Morrigan soitti rumpuja Miikan kanssa. Nainen rakasti musiikkia, mutta ei halunnut alalle, kuten miehensä. Työ ja huvi oli pidettävä erillään. Ne harvat vapaaillat, joita Morriganilla oli, hän vietti miellellään lastensa kanssa.

Kappaleen lopuksi Morrigan veti pitkän rumpusoolon ja Miika hurrasi äidilleen.

Myöhemmin Morrigan oli laittamassa illallista perheelleen, kun hän huomasi keittiön pöydällä kirjan. Kirja oli Acen kirjoittama. Morrigan istuutui jakkaralle ja alkoi selata kirjaa. Mitä pidemmälle hän selaili, sitä tyrmistyneempi hän oli. Ace oli salaa tutkinut vampyyrejä! Morrigan oli järkyttynyt.

Morrigan hiipi olohuoneeseen ja tarkkaili ovensuusta Darrenia, joka oli keskittynyt maalaukseen. Darren oli ilmeisesti löytänyt kirjan ja unohtanut sen keittiöön. Morrigan katsoi miten Darren työnsi kasvonsa miltei kiinni kankaaseen ja piirsi sitten siveltimellä yhden tarkan vedon. Sitten Darren perääntyi ja katsoi työtä arvostellen kauempaa. Morrigan päätti, että nyt oli oikea hetki keskeyttää miehen työskentely.

Morrigan näytti Darrenille löytämäänsä kirjaa ja mies kalpeni hiukan.

"Olen niin yllättynyt siitä, että Acella oli salaisia tutkimuksia. Lisäksi tässä mainitaan jotakin salaisista kaavoista. Hirvittävää jos kirja eksyisi vääriin käsiin!" Morrigan henkäisi. "En saata edes kuvitella, mitä silloin voisi tapahtua. Voi Darren, meidän täytyy tuhota kirja!"

Darren näytti yllättyneeltä ja jos mahdollista, niin vieläkin kalpeammalta.

"Tuota... jospa vain piilottaisimme sen hyvin?" Darren ehdotti. "En haluaisi tuhota isäni tutkimuksia. Voisimme vain laittaa sen lukkojen taakse?"

"Ei, se olisi aivan liian vaarallista. Meidän täytyy tuhota kirja! Tehdään se vielä tänä yönä. Et voi edes kuvitella mitä vampyyrilahkot tekisivät, jos tämä tulisi päivänvaloon!" Morrigan vastasi ja hänen äänensä nousi kimakaksi huudoksi. "Niin kauan, kuin kirja on täällä, me olemme kaikki kauheassa vaarassa!"

Darren kietoi kätensä Morriganin ympärille ja yritti rauhoitella naista.

"Hyvä on. Tehdään niin kuin sanot. Ei tässä ole mitään hätää," Darren sanoi matalalla äänellä ja silitti Morriganin selkää.

"Olen vain niin huolissani lastemme takia." Morrigan sanoi jo huomattavasti taisaisemmalla äänellä. Häntä ärsytti, että Darren ei tajunnut kuinka vakava tilanne oli kyseessä. Toisaalta, Darren on vain ihminen, joten ei häneltä muuta voisi odottaakaan.

Pari oli hetken hiljaa ja tuijotti toisiaan vakavina. Lopulta Darren nojautui lähemmäs ja suuteli vaimoaan.

"Minä rakastan sinua Morrigan."

-----

Melina seisoi peilin edessä ja teki erilaisia ilmeitä kuvajaiselle. Oli Melinan syntymäpäivä ja häntä jännitti. Illalla Melina olisi teini ja kaikki olisi erilaista. Lisäksi Melina näyttäisi aivan erilaiselta. Melina mietti tulisko hänestä sievä vai ruma. Melinan luokkatoveri oli sanonut, että Melinalla oli omituiset silmät. Tyttö toivoi, että illalla hänen silmänsä olisivat normaalit.

"Oletko valmis viettämään synttärijuhlia?" Huoneeseen ilmestynyt Morrigan kysyi ja Melina ryntäsi äitinsä luokse.

"Joo! Saanko minä kakun, saanhan?"

"Tottakai. Kakku odottelee sinua jo keittiössä, mutta sitä ennen tarvitsisin apua ruoanlaitossa", Morrigan sanoi ja silitti tytön päätä.

Myöhemmin samana päivänä Avallonien talossa juhlittiin.

Koko perhe ja taloudenhoitaja oli kerääntynyt keittiöön, jossa Melina valmistautui puhaltamaan kakkunsa kynttilät. Kaikki hurrasivat ja Melina nauroi.

Melina veti syvään henkeä ja puhalsi. Kaikki kynttilät sammuivat kerralla.

Melinasta kasvoi sievä teini, kuten hän oli toivonutkin.

"Nyt olet iso tyttö. Olen niin ylpeä sinusta", Morrigan sanoi Melinalle ja tyttö hymyili onnellisena. Melina päätti, että äiti saisi myös tästä eteenpäin olla monta kertaa ylpeä tyttärestään.

-----

Tästä osasta tuli hieman erilainen kuin mitä aluksi suunnittelin. Peli ei suostunut yhteistyöhön, ja jouduin jättämään osan tapahtumista tulevaisuutta varten. Osa olisi siis voinut olla paljon parempikin. No, tovottavasti kuitenkin piditte tai jaksoitte lukea. :)